Epäinhimillinen työtaakka alkaa keventyä kun saimme viime viikolla pystyyn Epäihmisyyden museon Suvilahden Tiivistämölle. Siellä se pyörii 29.9. asti. Nyt on edessä enää joitain valvontoja, viikonloppuseminaarien emännöintiä, oman seminaarin järjestäminen, nettisivujen rationalisoiminen, opastusten opettelu yleisötyöntekijöiden kanssa ja niiden pitäminen, raivoisa sometus ja lopulta purku, johon tosin kustantamoni rekrytoi tilalleni henkilön, koska menivät järjestämään minut Turun kirjamessuille juuri tänä ajankohtana (Naudan historian museon purun aikana olin Pariisissa näytelmäkeikalla, tämä ei ole tahallista).

289d9578

Minä ja johtajakollegani keskustelemme museomme avaajan, kansanedustaja Silvia Modigin kanssa museossa Raja-huoneen ollessa käynnissä. Kuva: Jori Gustafsson.

Museon eteen tuli tehtyä aktiivisesti töitä vuoden verran ja sitä ennen oli jo paljon käytännön järjestelyihin liittyvää. Työajasta karkeasti puolet kului muutoin kuin sisällön tai muodon parissa. Työaikaa oli karkeasti kaikki se aika, jolloin en kirjoittanut Korpisoturia tai urheillut ja lapsi oli päivähoidossa tai toisen vanhempansa kanssa. Nukkumisesta en sano mitään.

289d9642

Avajaisvieraita ja yksi johtaja tilassa väliajalla, jolloin yleisö näkee rakenteiden taakse. Kuva: Jori Gustafsson.

Museon tekemisessä parasta oli viimeinen kuukausi kun työparini oli Suomessa ja työryhmä vietti enemmän aikaa fyysisesti samassa tilassa, varsinkin siinä vaiheessa kun konkreettisen museon rakentaminen alkoi tilassa. Tämä kuukausi oli tietysti myös intensiivisin, vähäunisin ja hysteerisin. Ja sen sisälle mahtui Flow Festival, joka oli ihana, ja sinne tekemämme teospari.

289d9621

Jokaisessa säädyllisessä museossa on Rosebudin kirjakauppa, niin myös meillä. Kuva: Jori Gustafsson.

Olen toistuvasti ihmetellyt, miten voin olla niin etuoikeutettu, että saan tehdä töitä niin lahjakkaiden ja hauskojen ihmisten kanssa. Meillä on iso työryhmä Museum of Nonhumanityssa (vaikka iso on kyllä tuotantokin) ja kaikkien työpanos on ollut maksimaalinen. Ja sitten vielä seminaarien ja puheenvuorojen pitäjät. Ja ravintolan väki. Toisten historia tarvitsee pian samanlaisen ympärivuotisen tuotantokoneiston kuin Flow. Tai ei siitä nytkään olisi ollut haittaa.

289d9654

Ensi sunnuntain seminaarikuraattorimme Pia Puu Oksanen Amnestylta kanssani Välimatka-huoneen aikana. Kuva: Jori Gustafsson.

Kirjan kirjoittaminen oli tämän produktion rinnalla varsin helppo juttu. Kirjan kirjoittamiseen ei tarvita valtaisaa määrää rahaa, organisointia ja logistiikkaa (paitsi ehkä joskus kustantaja saattaa olla toista mieltä joutuessaan etsimään soijamaitokahvilaa kirjailijalle). Jälkikäteen ajateltuna kirja syntyi melkein itsestään (saatan sanoa tämän jonkinasteisessa mielenhäiriössä, huom.). Museon luominen vaati satoja tunteja sähköpostittelua, jatkuvaa dropboxin päivittämistä, copypasteamista nivelet jäykkinä, lähdeviitteiden kanssa tuskailua, käännösten hiomista, kymmenien kirjojen lukemista, ajatusten synnyttelyä ja hylkäämistä, tilan ja rahan venyttämistä äärimmilleen, tiivistämistä, laajentamista, skaalaamista, fyysistä työtä ja sen suunnittelua, piuhoja, asioita, joista en tiedä mitään. Ja tietysti sitä, että tuottajamme kuljetti Venetsiasta Välimeren vettä matkatavaroissaan.

289d9517

Museoravintolamme Cafe Empathy vastasi avajaistarjoiluista. Etuilin pöytään ja tarjosin lapselleni porkkanan. Taustalla näkyvä lippu Toisten historian Flow-installaatiosta. Kuva: mun iskä.

Toivon, että kaikki kiinnostuneet löytävät Tiivistämölle. Epäihmisyyden museo on suurin tuotanto, jossa olen ollut mukana ja toisena alkuunpanevana voimana. Ja se on myös hienoin luomukseni, luomuksemme, ikinä. (Ja huomasin juuri näillä lauseilla mukailevani erästä Mannerheimin sitaattia, joka teoksessa nähdään.)

289d9738

Tämä henkilölaina Metsästysmuseolta muuttaa museomme mausoleumiksi. Kuva: Jori Gustafsson.