19.3.

– Teen to do -listan ja alan suorittaa. Väkerrän kutsut lapsen päiväkotisynttäreille. Saan onnistumisen ja taitavuuden kokemuksen liimatessani kiiltokuvan pahvinpalalle. Minun pitäisi järjestää itsetuntokoulutusta.

– Luen opiskelijoiden tehtäviä. Huomaan olevani innoissani siitä, että tapaan heidät huomenna.

20.3.

– [Tässä kohtaa oli pitkä valitus, jossa haukuin, paikoin ihan kekseliäästi, erinäisiä tahoja ja kehotin heitä työntämään printtimediaa perseeseensä. Poistin tekstin epärakentavana ja yleistä tyhmennystä aiheuttavana.]

– Ryhdyn toimeen veroilmoituksen teon kanssa. Käyn läpi viime vuoden tiliotteet. Jos Rytmiin käytetyt rahat olisivat verovähennyskelpoisia, minulla menisi aika hyvin.

– Reza Negarestanin Cyclonopedia. Joo.

– Kutsuin AP:n puhumaan työstään ja Arki ja kauhu -esityksestä kurssilleni. Olen ainakin itse hyvin täpinöissäni. Kehotan opiskelijoita kokoamaan omaa scrapbookia kiinnostavista aiheista.

Cyclonopedia

Cyclonopedia

22.3.

– Eilen juhlimme Eeva Turusen esikoiskirjan Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa julkaisua. Pisteet hyvistä juhlista Siltalalle. Ja tietysti Eevalle itselleen, joka soittaa tilaisuudessa esiintyneessä suosikkiyhtyeessäni Blondeissa amazooneissa.

Amazoonit

Amazoonit

Neiti T (oik.) ja fangirlit Katri Tapola ja minä, kuvaajana toimi Jussi Karjalainen

Neiti T (oik.) ja fangirlit Katri Tapola ja minä, kuvaajana toimi Jussi Karjalainen

– Ehkä eilisestä viininlitkimisestä inspiroituneena teen veroilmoitukset. Voiko joutua ongelmiin, jos on laskenut jotain pennejä väärin? En ole yhteensopiva Macin laskukoneen kanssa. Jos olisi fiksu, seuraisi toimintaansa vuoden aikana säännöllisesti, niin tämä kevään retrospektiivi ei olisi välttämätön.

– Muutoin en pysty tekemään muuta kuin kommunikoimaan auttavasti opiskelijoiden kanssa. Illalla soitan heille Mana manaa ja PMMP:tä. Puhun coverista ja varastamisesta. Olen varastanut idean TT:lta, joka joskus puhui meille koulussa coveroinnista. En muista siitä muuta kuin että hän soitti Children of Bodomin version Britneyn biisistä Oops I did it again.

26.4.

– Luen Living Oilia, hukkaan kohdan, luen melkein kaiken toistamiseen. Näin käy joka kerta. Joko en ajattele/ymmärrä/muista, mitä luen tai sitten olen vaan tyhmä. Mistäköhän luin juuri hyvin vanhasta puusta, jonka joku oli myrkyttänyt. Ja myrkyttäjää vaadittiin hirtettäväksi kuolleen puun oksasta. Vai hirtettiinkö hänet?

27.4.

– Kuuntelen toisella korvalla Mikä meitä vaivaa -podcastia. He puhuvat muista podcasteista (miten ihmeessä he ehtivät tehdä kaiken, mistä puhuvat / lukea kaiken, mitä tietävät). Kuulen: ”…joka käsittelee posthumanismia.” Ajattelen, että täytyy kuunnella, jos vaikka teoria vähän aukeaisi minullekin. Käy ilmi, että he puhuvat ohjelmasta, jossa olin itse vieraana. Ai niin joo. Posthumanismi on kyllä niin väärä sana. Se saa kaiken kuulostamaan teoreettiselta ja abstraktilta. Vastakohtana taas humanismi tuntuu leppoisalta ja helposti lähestyttävältä. Mielikuva: humanismi kivaa (mukava vanha parrakas pappara), posthumanismi vitun vaikeaa (nuori parraton akateemikko, jota mikään ei naurata). Kun sen ei pitäisi olla. Sen pitäisi nimenomaan olla sitä, että palataan takaisin todellisiin, kosketeltaviin asioihin: kehoihin/ruumiisiin/lihaan/tuntemiseen/olemiseen/paikkaan/maahan. Kaikkeen siihen, mistä humanismi ja kristinusko kaikkine oheisideologioineen ovat ihmistä juurineet irti.

– Teen matka-apurahahakemuksen ja tajuan, että Toisten historialla on taas aika monta suunnitelmaa keittymässä. Onkohan kukaan koskaan sanonut viimemuseomme nimeä oikein millään kielellä? Näin käy, kun kehittää sanoja, joita ei oikeastaan ole (on epäihminen ja nonhuman, mutta ei epäihmisyyttä eikä nonhumanitya, minkä ymmärsin vasta kun joku kysyi, että ”what is this ’nonhumanity’, did you make the word up by yourself?”)

– Opiskelijoilla on niin kiinnostavia ajatuksia. Oikeastaan itsekin taiteesta nauttivan henkilön näkökulmasta tällainen ”opettaminen” (valmentaminen? opastaminen? hoivaaminen? lannoittaminen&kasteleminen?) on erittäin mielekästä, koska nyt tiedän, että on hyvä todennäköisyys sille, että saan tulevaisuudessa nähdä ja kokea hienoja teoksia.

Who wouldn't!

Who wouldn’t!