30.6. lauantai

– Käyn S:n kanssa katsomassa Anna Estarriolan The System -installaation. Tarkoituksellinen ja hauska nykytaideteos. Kuuntelemme session puolitoista kertaa. Pitäisi ehkä vielä palata. Paneelikeskustelu havainnollistaa olentojen pyrkimyksen kommunikaatioon mutta kuitenkin mahdottomuuden muodostaa todellista yhteyttä keskenään. Kaikki hyvät sanat sanotaan. Ja silti täysi immobiilius. Olemme kyvykkäitä ainoastaan katseen kääntämiseen ja silmien sulkemiseen (tai avaamiseen!).

Panelistit työssään

1.7. sunnuntai

Elo ja anergia. ”Loogis-ontologisesti asubjektiivinen on parakonsistenttia, todet ristiriidat sallivaa olemista.” Vuoden lause.

– Kirjan kirjoittamista. Miksi se etenee niin hitaasti. Miksen voi keskittyä. (Päiväkodin kesäloma ei selitä kaikkea, minulla ja lapseni isällä on yhteishuoltajuus. Mieleni taitaa olla jossain hattarassa.) Pelkään hahmojeni jaarittelevan.

 

4.7. keskiviikko

– Kässäri muistuttaa salaista rakastajaa, jota ryntään hiplaamaan aina tilaisuuden tullen. Analogia päättyy toivoakseni tähän, koska salaisten rakastajien kanssa ei synny mitään oikeaa.

– Lapsi: ”Minä en tykkää loruista.” Kirjoitin joskus sen lasten loruelman, jota kukaan ei halunnut kustantaa. Nyt ymmärrän, miksi. Lapset eivät tykkää loruista.

 

5.7. torstai

– Kuluneen viikon aikana olen saanut liikaa epätoivottavaa huomiota ihmisiltä. Arvelin jo pari päivää sitten, että olen yhden ratkaisevan dickpicin päässä jonkinlaisesta eksploosiosta. Sellaista ei sentään tullut, mutta raivokierrokset ovat ihan suht korkealla. Tämäkin valitettavasti osittain on työhön liittyvää. Myös sillä tavalla, että yleensä otan vastaan aika paljon häiritsevää käytöstä (esim. somessa en herkästi blokkaa ihmisiä), koska kaikki on käyttistä. Mutta materiaalin keräämisessä on saatettu saavuttaa tipping point.

 

6.7. perjantai

– Lapseni, tuo 104-senttinen luopio, haluaa katsoa Yökyöpeleitä. Se perustuu lorukirjaan, SIINÄ SIIS ON LORUJA. Okei, on myönnettävä, ettei hän Ruohosen kirjoihin jaksa keskittyä. Siitäkään huolimatta, että laulan lorut auttavasti samoilla sävellyksillä kuin tv-sarjassa.

Malmin (tuon kotimaan matkailukohteen) Fidalta sai ilmaiseksi Pupu Tupunan oikovedoksia

7.7. lauantai

Museum of Nonhumanity menee marraskuussa Taipei Biennaleen. Ei siitä sen enempää, halusin vaan kirjoittaa sen tähän. Ja ensi kesänä teemme Amsterdamiin uuden duunin.

 

13.7. perjantai

– Loma on sekavaa aikaa. Varsinkin jos se on vähän puoliloma, jonka aikana edistää laskentatavasta riippuen kuutta tai kahdeksaa eri hanketta. Sitten vielä henkilökohtaisessakin elämässä tapahtuu kummallisia asioita.

On esim. merenrantoja

ja kahvia

 

30.7. maanantai

– Lapsi aloittaa tänään päiväkodin, joten lomailu ja loisiminen loppuu nyt. Järjestin kuitenkin itseni eilen pyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena olen tänään ”sairaslomalla” aivotärähdyksen vuoksi. Sairaslomapäiväni käytän yleiseen orientoitumiseen ja puhelinhaastatteluun liittyen Kikka Fan Clubiin, joka on ensi viikolla Teatterikesässä. Yhdeksi menen lapsen päiväkotiin aloituskeskusteluun. Että ei tätä nyt oikein siltikään lasketa.

– Yhteenveto kesän kulttuuriannista: kesäteatteriesitykset Tomppeli – Maailman paras mielikuvitusystävä ja Viiru ja Pesonen: Viiru muuttaa (teknisen ongelman takia esitys alkoi myöhässä, ongelma ratkesi, kun Viirun häntä toimitettiin paikalle), Barbie-näyttely Kansallismuseossa, elokuvat Hereditary (ihan jees mutta jos tämä on parasta, mitä kauhuelokuvan genressä on hetkeen tapahtunut, niin eipä oo hyvin mennyt siellä) ja Hiljainen paikka (tosi hieno) sekä toissailtana T:n kanssa läppäriltä There Will Be Blood (mieselokuva, mutta upea aihe), ei yhtäkään romaania (oikeesti?) vain jotain muita kirjoja, juuri aloitin Aph ja Syl Kon Aphro-ismin ja Samantha Ellisin How to be a Heroinen, musiikkia, jota S soitti minulle aamuisin ja juostessa Cardi B:n Invasion of Privacy ja tietty Britneyyy. Toivoisin, ettei tuo lista olisi täydellinen, mutta saattaa se olla. Itse sain kirjoitettua kirjaa eteenpäin tai johonkin suuntaan, ja viikonloppuna meillä oli T:n kanssa hyviä sessioita tulevista projekteista (siinä yhteydessä söin puoli kiloa karkkia). Kaiken kaikkiaan oli ihan parasta.

Työmatkalla, kuvasi Terike