22.9. lauantai

– Luetutan Samulilla yhden liuskan Rehabia. Sitten en kuitenkaan usko, kun hän sanoo, että vaikuttaa kiinnostavalta.

– Käymme katsomassa Pirkko Saision kirjoittaman Mustan Saaran. Tai ainakin ensimmäisen puoliajan siitä. Estetiikka on komea, puvut, maskit ja lavasteet olivat tosi hienot. Joo. Ja hyvältä kuulostaa musiikki. Teatterielämys olisi ollut oikein hyvä, jos en esim. osaisi suomea yhtään. Ja jos olisin menettänyt tajuntani ennen ekan näytöksen (korniuden) huipennusta.

Sharp Objects. Jännittävä hidas rytmi, mutta ei puiseva ja ankea, kuten Handmaid’s Talessa, josta päätin, ettei mun tarvitse katsoa ensimmäistäkään kautta loppuun. Tykkään tästä asenteesta, että saa jättää asiat kesken, jos ei kiinnosta. Se saa mut arvostamaan itseäni enemmän.

23.9. sunnuntai

– Olen aivan liian vähän hyödyntänyt sitä, että poikaystäväni on kustannustoimittaja ja vieläpä helvetin hyvä. Keskustelen hänen kanssaan yhdestä hahmostani, jonka olemassaololle minun on vaikea löytää oikeutusta. Hän avaa sen ihan uuteen suuntaan.

– En kirjoita hyvää fiktiota, jollen suuntaa tekstiä jollekin. Olen vähän miettinyt, että tämä kirja suuntautuu suurelle intohimon kohteelleni, syvästi rakastamalleni, katkerasti vihaamalleni fossiilikapitalistiselle elämäntavalle. Sanon S:lle, että aloitan kirjan Nicki Minaj’n sitaatilla ”I like money more than dick”.

Fossiilikapitalismi

24.9. maanantai

– En voi käyttää entisiä rakastettuja henkilöhahmojeni esikuvina niin hauskaa kuin se omasta mielestäni olisikin. Kukaan ei kestä niin epäsympaattisia romaanihenkilöitä.

– Luen ekan luvun/esseen Donna J. Harawayn kokoelmasta Simians, Cyborgs, and Women – The Reinvention of Nature. Ymmärrän teoksen kritisoivan luonnontieteiden objektiivisuutta. Yhteiskunnassa vallalla olevat (ideologiset) oletukset ovat muokanneet luonnon(tieteellistä) tutkimusta, mikä puolestaan on vääristänyt käsitystä luonnosta. Luonnontieteet ovat yhdistyneet hallitsemiseen, mistä on seurauksena biopolitiikka. Olen yrittänyt ymmärtää biopolitiikan käsitettä. Tavallaan se on jotain itsestään selvää (mihin MUUHUN valta voisi kohdistua kuin ruumiisiin ja elämään), samalla se on ristiriidassa sen kanssa, miten biologia ja politiikka opetetaan ymmärtämään toisilleen vastakkaisina / toisensa poissulkevina ja miten niihin liittyviä asioita esitetään. Biopolitiikan käsitteen sisäistäminen on vaikeaa, koska se pakottaa ymmärtämään, ettei dikotomia ole totta. En tiedä, onko tämä hankalaa kenellekään muulle, jota asia kiinnostaa. Sehän on herrajumala peruskäsite.

– Väitän aamulla Samulille, että ihmisten on ollut pakko keksiä jumppaaminen, koska ihmiset ovat keksineet kirjoitustaidon, sillä kaikki ihmisen istuminen liittyy kirjoitustaitoon. Hän huomauttaa syömisestä ja seurustelusta. Muokkaus: ”Kaikki ihmisen ns. luonnoton (ei suoranaisista tarpeista johtuva) istuminen on seurausta kirjoitustaidosta.” Hän huomauttaa vielä matkustamisesta. Se on ihan totta. Nykyaikainen ei-omin-voimin tapahtuva matkustaminen ei edes kovin välillisesti liity kirjoitustaitoon. Vaikka jokainen voi kuvitella liikennekaaoksen, joka seuraisi yhteisen merkkijärjestelmän puuttumisesta. Muita poikkeuksia emme keksi. Toki mahdollinen esihistoriallinen tarinankerronta on voinut olla tapahtuma, jossa muut istuvat yhden henkilön ympärille kuuntelemaan, mutta toisaalta se onkin sitten antanut siemenet kirjoitustaidon ja historian syntymiselle.

Uusi BP tracklist, ei aivan superpaskaa, mutta liikaa miesartisteja taas

26.9. keskiviikko

– Palaveri Rytmissä Hennan kanssa. Rytmi on ihanin. Annan suosituksia ja varoituksia esityksistä, joita en ole nähnyt.

27.9. torstai

– Kirjoittamista ei voi tänään ajatellakaan. Olen aivan liian kateellinen ja mustasukkainen kollegalle, joka on kaunis, nuori, hoikka ja vitun lahjakas ja jonka kustannustoimittaja kumppanini on.

– Teen hommia tai ainakin juttelen kaikkien tai ainakin kolmen työparini kanssa.

– Kun meilaan ulkomaalaisten kanssa, oletukseni on aina, että he ovat viisikymppisiä miehiä. Tänään selviää vasta hetki ennen Skype-tapaamista, että olen meilaillut itseäni nuoremman naisen kanssa. En tiedä, mistä tämä oletusasetus tulee. Ehkä mun on helpompi diilata ihmisten kanssa, jos kuvittelen ne keski-ikäisiksi miehiksi. Ironista sinänsä.

– Terapeutin mukaan on jotenkin yleistä, että ihmiset nauttivat urheilusta tai lähinnä siitä, miten siitä seuraa endorfiinipurskahdus. Tätä en todellakaan ollut tiennyt enkä usko varmuudella vieläkään.

– Ihanaa, uudessa Niin&Näin-lehdessä Helinä Ääri kirjoittaa Koen Vanmechelenin ällöttävän omahyväisestä paskataiteesta. Kerrankin joku osaa suhtautua kriittisesti. Kyseessä on siis henkilö, joka jalostaa kanoja, joita se sitten kuskaa ympäri maailman näyttelyihinsä, mutta elävätkin kanat esitetään vain symboleina tai välineinä, ilman minkäänlaista itseisarvoa. Puhutaan etiikasta, mutta puolikaskaan ajatus ei kyseenalaista toisten olentojen hyväksikäyttämistä. Kaiken lisäksi tämä taiteilija jalostaa myös sikoja (porsitushäkkimeiningillä). Sikojakin on näyttelyyn tuotu. Ne liittyvät hodarivaunuun, jossa olisi kai tarkoitus tarjoilla possuista tehtyjä nakkisämpylöitä. Mäntässä kuitenkin myydään BROILERIhodareita.

Ilmeeni kun flunssa ja Vandervitunmeisseli

28.9. perjantai

– Tänään Harawaylta opittua: kädellisten tutkimus (ehkä etologia ylipäätään) tulee perustelluksi siten, että ihmisyhteiskunnan ylläpitämiseksi on voitava kontrolloida/lääkitä niitä impulsseja, jotka ei-ihmisyhteisöissä aiheuttavat sekaannusta. ”Primate studies are motivated by, and in turn legitimate, the management needs of a stressed society.”

– Myös: historia ja tieteet ovat kilpa-areena. Biologisten/kulttuuristen juurten selittämisellä pyritään hallitsemaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Esim. teoria ihmisurosten aggressiivisuudesta/tappamisenhalusta ja siitä, että geneettinen valinta on suosinut ja suosii yhä tällaisia yksilöitä.

– Aloitan viimein Hanna Nikkasen ja työryhmän Hyvän sään aikana. Kesykanan fossiloituneet luut ovat yksi antroposeenin ilmiöistä.

1.10. maanantai

– Eilen Teatteri Hevosenkengässä Katja Krohnin kirjoittama ja ohjaama Sotta Pyttynen. 4-vuotiaat nauttivat suuresti. 6-vuotiaan mielestä oli ”itkettävää”.

– Aloitan aivan uuden kässärin. Sepä järkevää.

– Kirjoitan työryhmälleni Patriarkaatin olemuksesta.