2.10. tiistai

– Puhun vieraalle toimittajalle puhelimessa tunnin seksuaalisuudestani ja kehosuhteestani. Ei maailman viisainta, mutta valtavan terapeuttista.

3.10. keskiviikko

– Tv-sarjojen kirjoittaminen on kivempaa ja helpompaa kuin kuvittelin. Olen tavannut lähteä omissa töissä aina yksityiskohdista. Näissä sarjajutuissa tunnutaan tekevän niin, että ensin otetaan haltuun isoin kokonaisuus ja siitä sitten edetään kohti pienempiä. Vasta ihan lopuksi tulevat yksityiskohdat ja dialogi. Jos kirjoittaisin romaaneja samalla tavalla, niistä tulisi selkeämpiä. Mutta ehkä niiden tekeminen olisi mulle tylsempää. Haluan mieluummin tutkia ja löytää.

Huorasatu, Korpisoturi ja Pohja tehdään äänikirjoiksi. Puhun lukijan kanssa puhelimessa. Hänellä on ihana ääni.

– Saan luvan kanssa etsiä netistä kivoja kuvia, jee. Ne tulevat moodboardiin, jossa hahmotellaan visuaalista maisemaa. Häpeän hakusanojani. Lopuksi totean, ettei kuvien googlaaminen ole niin kivaa, kuin olin kuvitellut.

4.10. keskiviikko

– Kipeänä.

– Niin&Näinissä Minna Santaojan ja Mari Nivan artikkeli hyönteissyönnistä on ensimmäisiä silmiini osuneita järkeviä ja älykkäitä suomenkielisiä pohdintoja aiheesta. Tekstissä mm. kumotaan hyönteisten kasvatuksen ekologinen verrattomuus kasvinkasvatukseen nähden. Ja mikä helvetti siinä on, että jos hyönteisproteiinin pitäisi korvata muuta eläinproteiinia (koska muuten se on ekologisesti järjetöntä ja eettisesti sietämätöntä), niin niitä murskattuja sirkkoja tungetaan LEIPÄÄN ja KARKKEIHIN. Lajitoverini, vain täydellinen retardiutenne on verrannollinen tuskalliseen luovuuteenne.

Se on heinäsirkka, sillä on agenda.

6.10. lauantai

– Lapsen kanssa Kaapelitehtaan museoissa. Hotelli- ja ravintolamuseo toimii meille paremmin kuin Teatterimuseo. Vaikka en kehtaakaan lopulta laulaa karaokessa Britneyä ja meitä luullaan henkilökunnaksi.

Vapaudun luontoon.

7.10. sunnuntai

– Vanhempani hengaavat lapsen kanssa, joten keskityn kirjoituskilpailuun saapuneisiin teksteihin. Tai oikeastaan kymmeneen esikarsittuun. En pidä tuomaroinnista yhtään. Ei hyvistä kaunokirjallisista teksteistä ole mieltä valita parasta. Varsinkin jos mukana on runoutta, proosarunoja, novelleja ja kokonaisia romaanikässäreitä.

10.10. keskiviikko

– Luen Toista sukupuolta, joka tuntuu ajankohtaisemmalta nyt kuin silloin kun luin sen lukioaikaan. Silloinkin olin toki täysin kyrpiintynyt siitä, ettei filosofian oppikirjoissa totisesti esitelty ketään muuta naista kuin de Beauvoir. No, ne äijelithän niillä paska-ajatuksillaan ovat tämän maailman pilanneetkin, että eipä sillä. En osaa päättää, tarvitseeko heidän tekstejään lukea ymmärryksen kasvattamiseksi vai olisiko viisainta kokonaan keskittyä ilmaa puhdistaviin, eheyttäviin ja täysin toisiin ajatuksiin.

– Luen myös Toiseen sukupuoleen liittyviä artikkeleita. Olen lupautunut de Beauvoir -keskusteluun kirjamessuilla. Onneksi mulla on pms nyt eikä siis silloin, joten jyrkimmät näkemykseni ehkä hieman loivenevat. Tällä hetkellä panostaminen minkään muita sortavan ryhmän sorron lopettamiseen tuntuu absurdilta. Ei siksi, etteikö ryhmä ansaitsisi vapautusta, vaan siksi, että sorto jää silti olemaan, se vaan kohdistuu vielä toisempiin toisiin. En tällä (enkä millään koskaan mistään vittu hinnasta) yhdy heihin, joiden mielestä jokin taistelu on muita tärkeämpi. Nimenomaan vastustan taisteluiden erillistämistä. Niin kauan kuin on sortoa ja hyväksikäyttöä, millään rintamalla ei voi huokaista helpotuksesta. (Se kirja on silti kova.)

Sinäkin, Pythagoraani?

11.10. torstai

– Sueden The Blue Hour on niin hieno, että itkettää kun kuuntelen sitä. Mistress ei ole musiikillisesti kovin kummoinen kappale, mutta se sanoittaa ihan tarpeettoman tutun kokemuksen aivan uudesta näkökulmasta. Järkyttävää, miten keski-ikäiset valkoiset miehet onnistuvat toistuvasti tulkitsemaan tunteitani etevimmin. Vaikka hyvähän se on, että jotenkin kompensoivat aiheuttamiaan ongelmia.

– Setan ja Kosmoksen järjestämän Ole sinä! -kirjoituskilpailun tuomarointipäivä. Olen tyytyväinen saavuttamaamme tulokseen, joka ilmoitetaan kirjamessuilla.

– Saan kiinankieliset käännökset Museum of Nonhumanityyn. Vaatii aivojen pientä tviikkaamista, että pystyy copypeistaamaan isoon ja kalliiseen taideteokseen tekstejä, jotka on kirjoitettu kielellä, josta ei ymmärrä merkkiäkään.

Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan kirja Eläintehtaat julkaistiin juuri, tässä kuvassa tehtailta pelastuneita nautoja Tuulispäässä.

12.10. perjantai

– Mauri sanoo, että pitäisi naurattaa, kun lukee komediasarjan pitchausta/konseptia. Inhoan myyntipuheiden kirjoittamista. Silti yleensä teen ne omiin duuneihini itse, koska vielä enemmän inhoan niitä toisten kirjoittamina. Tästä johtuen kirjojeni takakansitekstejä aina haukutaan. Kokeilkaa itse kirjoittaa niitä saatana.

– Yritän normalisoida Rehabin henkilöhahmoja. Kaikki niiden toiminta ei voi olla liian erikoista. Niin kuin Mauri sanoi (vaikkakaan ei Rehabiin liittyen), pitäisi olla jotain normaalia, jota vasten epänormaali peilautuu. Mutta se on maailmankuvani vastaista. Ei ole mitään normaalia. Mutta ehkä se, että henkilö pullottaa siemennestettään syväjäädyttävään säiliöön, on tarpeetonta.

Inan suosituksesta katsomme Blondin kosto 1 ja 2 lauantaina, feminismiä ja eläinoikeusasiaa!