15.10. maanantai

– Luen Eläintehtaat-kirjan melkein kokonaan. Yksilöiden dehumanisointi (tämä on vähän hassu sana ei-ihmisten kohdalla, mutta mekanismi on sama) turruttaa tunteet, joille ei liukuhihnalla ole aikaa eikä paikkaa muutenkaan. Eläintehtaissa potkitaan ja hakataan, koska ei sellainen systeemi voi ylläpitää empaattista suhtautumista toiseen. Suoranainen sadismi taas voi olla pyrkimystä vahvistaa psykologista suojusta empatiaa vastaan. Niitä kidutetaan ja niiden tuskalle nauretaan, koska se tekee työstä helpompaa. Tuotantoeläimen elämä on hedelmöittymisestä asti väkivaltaa, väkivalta ei pelkisty siihen hetkeen, kun ammutaan päähän tai viilletään kaula auki tai käynnistetään kaasuhana. Tuotantoeläinten humaania kohtelua ei voi millään lailla vaatia eikä taata. Ainoa keino on lopettaa tuotanto.

17.10. keskiviikko

– Vien henkilön ensitreffeille (silleen ystävämielessä) katsomaan Ilja Lehtisen kirjoittamaa Elinvoima-esitystä Teatterikorkeakoululle. Esitys on ohjattu isoon teatterisaliin. Enimmäkseen näyttelijät istuvat etualalla ja puhuvat masennuksesta ja ekologisen maailman (ja sitä myöten sivilisaation) tuhoutumisesta sekä esittävät sitaatteja metsänhävittämisvimmasta ja kaupungeista. Välillä tulostimista tulee paperia. Onneksi P on yhtä vaikuttunut teoksesta kuin minäkin. Sitten juomme kaljaa ja juonittelemme, miten korjaisimme ihmisiä vegaaneiksi.

19.10. perjantai

– I:n äiti vie meidät Vantaan energian jätteenpolttolaitokselle. Pari juttua: 1) Siellä ei haise. 2) Päin helvettiä lajittelevat naapurit voivat pilata kokonaisia kierrätyseriä. 3) Ei mitään metallia sekajätteeseen, ei varsinkaan pannuja. 4) Vessapaperin takia ei kaadeta puita, se tehdään kierrätyspaperista.

– Syön niin paljon liikaa suklaata ja muita herkkuja samalla kun keskustelen I:n kanssa, miten ihmiset saisi tarkastelemaan kriittisesti omaa hedonismiaan.

– Lammassaaressa Jenni Kivelän & Kilttien ihmisten Rosemaryn huone. Katsoja-kokijat pääsevät majoittumaan väsyneiden naisten kesäsiirtolassa ja pelkäämään heidän pelkojaan. Olen saanut viime aikoina nauttia esityksistä, jotka haastavat perinteisen teatterin estetiikan.

Ne on meidän roskat siellä.

Roskiksesta löytyneitä unikavereita.

20.10. lauantai

– Lähden S:n kanssa Tukholmaan. Puhun Index Foundationissa Gustafsson&Haapojan Embrace Your Empathy -videosta, joka heillä on ohjelmistossaan galleriassa. Tämä meidän Flow’hun 2016 tekemä duunihan on hieno! Yleisöä on tosi kivasti paikalla, puhun manifestista, sanojen voimasta ja eläimen käsitteestä. Miksi jokaisessa yleisössä maailman tappiin on inttämiseen taipuvainen ihminen, joka haluaa keskustella lemmikeistä? Me puhutaan jumalauta teollisen mittakaavan massamurhaamisesta ja siitä, millaisin ideologisin välinein se toteutetaan. Lemmikkikysymys on relevantti ja kiinnostava, mutta ei tässä yhteydessä. Jos mielipiteeni lemmikkiasiaan halutaan, se on: ei, ihmisten ei pitäisi pitää lemmikkejä. Kissoja ja koiria on kuitenkin väen vängällä synnytetty ihan vitusti liikaa. Niistä pitää huolehtia. Mutta niitä ei pidä tuottaa lisää eikä niiden tuottamista pidä tukea. Lemmikkien ”omistaminen” on samantyyppinen suhde kuin niillä fritzeillä, jotka pitävät ihmisiä kellarissa.

Kuva videosta: Terike Haapoja

– Modernan With the Future Behind Us. Joko olen vihdoin alkanut vähän ymmärtää kuvataidetta tai sitten on oikeasti niin, että kyseessä on tosi rohkeasti kuratoitu näyttely. Ruumiita, tuhoa, biopolitiikkaa, kolonialismia, pelkoa, rajoja, siirtolaisuutta, silpomista. Olisipa ollut koko päivä aikaa katsoa kaikki videot kokonaisuudessaan, nyt ehdimme saada vain nopean käsityksen sisällöistä.

Otin kuvan Modernan sivuilta, koska omani näytti kamalalta. Maalaus on Sven Erixsonin Flyktingar i Malmö Museum vuodelta 1945 (muut teokset edustivat nykytaidetta).

21.10. sunnuntai

– Äärimmäisen tehokas kolmivarttinen Bonniers Konsthallen New Materialism -näyttelyssä. Ehdimme jopa katsoa alakerrassa näytettävät videoduunit. Nautin erityisesti Mikołaj Sobczakin Starista, jossa drag-artistit valtaavat luonnontieteellisen museon.

Éva Magin teoksia oli molemmissa näyttelyissä.

23.10. tiistai

– Vietän Vie lapsi työpaikallesi -päivää ja pakotan myös työtoverini viettämään sitä. Lapsi syö 3 pullaa ja käyttäytyy yllättävän mallikkaasti. Minä kaadan tulostimen alle maitoa, mutta käyttäydyn muuten hyvin.

24.10. keskiviikko

Toisessa sukupuolessa on omistettu hirveästi tilaa Montherlant-nimisen kirjailijan/pedofiilin misogyynisten teosten ruotimiseen. Voin pahoin. De Beauvoir kirjoittaa myös kirjailijan itsestään kertomasta anekdootissa, joka liittyy perhosentoukkien päälle kuseksimiseen ja toiminnan herättämään vallantunteeseen. ”[M]itä ikinä kirjailija ajattelikaan sillä ilmaista.” Simone <3

25.10. torstai

– Kuvaamme Jurkassa Akuutti-ohjelmaa, jossa puhun Pohjan saamasta vastaanotosta ja seksuaalisuudesta.

Vohkin kuvan Sivumennenin sivuilta.

– Kuvaus jatkuu kirjamessuilla, jossa keskustelen Sivumennen-podcastin tekijöiden Jonna Tapanaisen ja Johanna Laitisen sekä tietokirjailija Eveliina Talvitien (mm. Miten helvetissä minusta tuli feministi) kanssa Toisesta sukupuolesta. Muistutan yleisöä patriarkaatin kaatamisen välttämättömyydestä. En tosin tiedä, miten se tehdään. ”Rationaalisen” patriarkaatin naurettavuudet ja epäloogisuudet oli helppo näyttää toteen heti kun joku järkevä vain sai suunvuoron. Mutta tämänhetkinen brutaali ja irrationaalinen kyrpävalta vaatii jotain muuta.

Krista Sarasti ikuisti tämän tärkeän hetken.

26.10. perjantai

– Työparini sanoo ”whatever, mummo”, kun selitän sanojen messu ja messut erosta. Lopetamme työt klo 20, koska haluan alkoholia.

– Olen tuskin koskaan jutellut Liken ja Sammakon iltamessussa yhdenkään Liken tai Sammakon kirjailijan kanssa. Onneksi Tommi&Pete edustavat kustantamoaan aina yhtä sulokkaasti.

28.10. sunnuntai

– Haastattelen Varjokirjamessuilla Kirsi Vainio-Korhosta, joka on kirjoittanut kirjan Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa 1800-luvun alun seksityöläisistä. En ollut koskaan tajunnut, että vielä varhaismodernilla ajalla suhtautuminen seksiin oli varsin vapautunutta ja normaalia. 1800-luvun myötä kaikki muuttui: tajuttiin esim. ettei naisen tarvitse nauttia seksistä tullakseen raskaaksi. Viimeisen 150 aikana kaikki on kyllä mennyt niin pieleen. Mikä ei toki tarkoita, etteikö inhimillinen kärsimys olisi ollut jo aiemmin läsnä jokapäiväisessä elämässä.

– Haastattelen myös Kristoa Eläintehtaat-kirjasta. Hän aloittaa kertomalla vitsin. Tuttujen haastattelu on vaikeaa.

30.10. tiistai

– Kirjoitan Rehabia koko päivän. Ja välillä luen Bettelheimin Satujen lumousta, joka auttaa minua ymmärtämään Kultakutrin ja kolmen karhun pointin. No, ainakin psykoanalyysin näkökulmasta. Se liittyy siihen, miten lapsi etsii paikkaansa perheessä. Tai ydinperheeseen tulevaan tunkeilijaan. Tai sisarkateuteen. Tai mihin tahansa oidipaaliseen.

Lapsen näkökulma minuun työpäivän aikana.