31.10. keskiviikko

– Päivitän CV:tä. Näyttää siltä, etten ole saanut tänä vuonna aikaiseksi helvetti mitään. Loppupuolelle pääsen onneksi listaamaan G&H:n maailmankiertuetta. Mutta siis mitään en oo yksin tehnyt.

– Lähetän kässärin ekat 20 liuskaa kustantamoon, koska niiden materiaali on jossain määrin koherenttia. Lähinnä haluan kuulla, pitävätkö he kerrontaa hirveänä paskana ja henkilöhahmoja pseudofilofisina, liian vieraantuneina munapäinä. Jos kyllä, vaihdan alaa. Jos ei, vaihdan kustantamoa.

– Aloitan Olli Lagerspetzin A Philosophy of Dirt, jonka ostin Serpentine Gallerystä, mistä olen hyvin leuhka, koska siellä oli ehkä paras kirjakauppa ikinä. Mutta miksi ruotsalaisten miesten on pakko kylvää kirjoihinsa nokkelasti sanailtua itsekehua. (Eikä hän edes ole ruotsalainen vaan suomenruotsalainen.) Useimmat lukijat saattavat pitää sitä sympaattisena, mutta ruotsalaiset mieskirjailijat, minä näen lävitsenne.

– Huopalahden aseman kirjaklubilla salonkivieraana. Liisa Akimof haastattelee minua kauniissa vanhassa asemarakennuksessa. Olen unohtanut, mitä kaikkea olinkaan Pohjaan kirjoittanut. Itseäni naurattaa yhä kohta, jossa Herra Tossavaisella onkin ebola. Muuten ei niin paljon nauratakaan.

Mark Fisher: Capitalist Realism, tunnistan.

1.11. torstai

– Saan rohkaisevaa palautetta kustantamolta. Ehkä olenkin ihan iloinen, enkä mä nyt oikeasti vaihtaisi kustantamoa, koska on selvää, ettei minua ns. ymmärrettäisi missään muualla.

4.11. sunnuntai

– Käydään Kiasmassa. Ann Veronica Janssensin duunien äärellä vietetään aikaa, toisin kuin Pilvi Takalan, koska mukana on kriittisiä metrin mittaisia henkilöitä. Huvipuistotaidetta. Takalan videot olisi kiinnostaneet äitejä.

Pilvet Kiasmassa.

5.11. maanantai

– Vieraana Uniraadissa. PMS.

– Kuuntelen Outo laakso -podcastia, jossa käsitellään kauhua. Haluan katsoa ja lukea kaiken (uudestaan), mistä siellä puhutaan.

6.11. tiistai

– Nyt saan kertoa, että olen co-writer Ina Mikkolan uudessa Ina <3 Suomi -sarjassa. Siitä tulee hieno. Liikutun nähdessäni tunnarivideon. Ina on harvinaislaatuinen ja taikavoimainen ihmisyksisarvinen.

”Silva, äiti ja yksisarvinen”, lyijykynä paperille

#InaSydänPorno ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi! Nyt @InaMikkola ottaaselvää, mistä Suomi on oikein nykyään kotoisin ja minkälaisia suomalaisia me haluamme olla tulevaisuudessa?! #InaSydänSuomi Subilla keväällä!

Julkaissut Sub Tiistai 6. marraskuu 2018

– Luen Antti Nylénin Häviötä ja ihmettelen, miten oma taloudellinen tilanteeni voi olla niin toimiva. Tässä on varmasti tapahtunut jokin virhe. Toivottavasti kukaan ei huomaa.

Antti Nylénin tyyli kirjoittaa <3

7.11. keskiviikko

– Houkuttelen Samulin lintsaamaan töistä ja katsomaan kanssani Conjuringin, jonka olen nähnyt mutta josta en muista paljoakaan ja jonka nyansseja osaan arvostaa enemmän kun olen kuunnellut kaikki Outo laaksot. En kykene muodostamaan mielipidettä siitä, että Warrenin äärikristillinen manaajapariskunta on esitetty niin coolina ja ihanteellisena. Toki leffantekijät ovat sopimuksen nojalla velvoitettuja näyttämään Warrenien rakkauselämän hyvässä tai ei ainakaan missään määrin arveluttavassa valossa.

– Käymme katsomassa Takomossa Alienin. Olen ilahtunut, ihana kauhea esitys. Niina Hosiaisluoma Ripleynä on täydellisyyttä. Ksenomorfista tuleekin lohdullinen olento kaiken arkisen ja epämääräisen kauhun ja varsinkin itseen sisältyvän hirveyden rinnalla. Hirviön haluaisi ulkoistaa, mutta ei voi.

Kuva: Mitro Härkönen

8.11. torstai

– En jaksa. Katson puolet Don’t Breathe -elokuvasta. Sitten en jaksa eijaksaa ja alan kirjoittaa.

– Päiväkodilla yksi äiti kysyy, milloin tulee uusi kirja. Ilahdun ja motivoidun.

10.11. lauantai

– Katsomme Conjuring 2:n. Ed Warren esitetään kyllä jo vähän överitäydellisenä. Viimeksi se korjasi auton ja oli lasten suosikki. Nyt se hoitelee hajonneita putkia ja soittaa kitaraa jouluna. Voi vittu oikeesti. Mutta on se kyllä omalle lapselleen paska isä. Ei ne edes soittele sille. (Elokuvan tyyliin ois sopinut, että ne väsäävät 70-luvun version facetimesta. Samalla tavalla kuin ne kaivavat teknologiansa esiin junassa ja ryhtyvät hommiin.) Lorrainekin välittää miehestään enemmän kuin tyttärestä (mutta onko se väärin, Edhän on täydellinen ja laulaa vaimonsa silmiin katsoen Can’t help falling in love with you).

12.11. maanantai?

– Ei saatana. Mä oon Kiinassa.

Noi vuoret.