15.1.

– Kävin eilen Takomolla katsomassa Aina on joku syy. Se oli älykäs ja kaunis, täydellinen. Sitä paitsi itkin. Ja nauroin. Vitun ihanaa.

– Luin (eilen myös, aika hyvin olin in duty eilen siihen nähden, että vietin koko päivän Hoplopissa) artikkelin Texasin öljystä. Öljy alkaa liikkua aivoissani.

– En aamulla muista uniani. Olen vähän vihainen siitä. Tuntuu, että minulta ryövätään jotakin, mikä selvästi minulle kuuluu. Tämä on olennaista työn kannalta, koska tarvitsen alitajuntaani työssä.

– Tuntematon ihminen lähettää kuvan peniksestään, saatteena: ”Tekiskö mieli.” Kintuissaan hänellä on siniset verkkarit ja kuvanottamishetkellä hän katsoo tv:stä piirrettyä. Ilmeisesti jokin radio-ohjelma (varmaan ”Seksistä ei kannata puhua julkisesti”) on juuri tullut uusintana.

– Luen Alun Andersonin Kun Arktis sulaa -kirjaa. Ei taas paljon naurata.

Arktiksen luontoa Greenpeacen sivuilta

Arktiksen luontoa Greenpeacen sivuilta

16.1.

– En helvetti saa enää apurahaa mistään, kun selviää, että en tee vittu mitään.

– Kirjoitin 153 sanaa kaunokirjallista tekstiä.

17.1.

– Eilen jätin kesken romaanin, jossa käytettiin fraasia ”väläyttää hymy”. En myöskään siedä esim. sipaista-verbiä melkein missään yhteydessä. Inhoan useimpia sanoja, joilla korvataan sanoa-verbi, mutta niiden käytöltä on miltei mahdoton välttyä. Jos joku on ihmetellyt, miksi suosin näytelmätekstin tapaan kirjoitettua dialogia, niin tässä selitys. Romaanin keskeyttämisen jälkeen aloitin Sinikka Tarvaisen Ennen syntiinlankeemusta (Teos). Kirjoitin paljon muistiinpanoja.

– Luen ja kirjoitan aamupäivällä romaania varten. Mielikuvitus toimii ensin ylikierroksilla, sitten on pakko ottaa päiväunet. ”Työrytmi”. Iltapäivä on öljyä ja jäätä.

Arktis-kirja on yksi niistä teoksista, jotka saavat toivomaan, että tämä kädellislaji onnistuu itsetuhossaan mahdollisimman pian. Sivullisvahingot ovat on valtavat, mutta ne ovat sitä suuremmat, mitä pidempään ihmiset planeetalla vaikuttavat. Tiedän, ettei ihmisviha ole muodikasta, mutta ihan sama.

Sarvivalaita Greenpeacen sivuilta

Sarvivalaita Greenpeacen sivuilta

18.1.

– Maintenance… Pallottelen ystävän kanssa nimeä hänen käsikirjoitukselleen ja mietin, miten pääsisin Beniniin. Villa Karoon voi anoa minimissään viiden viikon residenssiä.

– Enimmäkseen luen. Lisäksi päden J:lle sarvivalastietoudellani.

– Å lähettää Option arvion Pohjasta. Arvio on kiittävä. Tulen iloiseksi. Toimittaja osuu naulan kantaan siinä, että minun on keksittävä itseni uudelleen Pohjan jälkeen. Mutta niinhän on pitänyt tähänkin saakka.

Villi Vaniljan uusi karva-asiantuntija

Villi Vaniljan uusi karva-asiantuntija

19.1.

– Istun kampaajalla melkein neljä tuntia. Se kuuluu työhön, koska seuraavan kahden viikon sisällä minulla on neljä esiintymistä (yhdessä ja samassa tapahtumassa mutta silti) ja kaksi telkkarijuttua. Ihan turha katsoa tolleen. Auktorisoitu lähde on juuri julistanut kirjani loistavaksi. Mitä minun muka pitäisi tehdä? Kirjoittaa vielä loistavampi? No okei. Illemmalla.

Hans-Christian Bergin Visual vortexin äärellä

Hans-Christian Bergin Visual vortexin äärellä, alempana Inka Niemisen Mustat lampaat

27140695_1334876389952436_1976454239_o

21.1.

– Vapaa viikonloppu. Superhauska leffa Happy Death Day. Lauantaina J:n kanssa WeeGeessä. Helinä Rautavaaran museossa oli vodouhun liittyvää materiaalia. EMMA:n Kosketus-näyttely jätti vähän kylmäksi. Joitain upeita pintoja (kaikki minua miellyttäneet mustia teoksia). Olisin saanut paljonkin lukemalla näyttelykatalogin (vaikka itse teokset olisin skipannut), niin älyllisellä tasolla kokonaisuus liikkui. Se ei ole hyvä eikä paha, mutta alistaa taiteen mielestäni teorian palvelukseen sen sijaan, että teosten omat teoriat ja maailmanhahmottamistavat pääsisivät esiin. Yllättäen vaikutuin eniten design-näyttelyssä olleesta Rut Brykin kaakelijutusta ja yhdestä kuvasta, jossa näkyi Brykin Mäntyniemeen tekemä valtava Jäävirta-keramiikkareliefi vuodelta 1991 (olisi hirveää olla presidentti, koska sitten tietäisi, millaista on elää sen ihanan teoksen kanssa, mutta joutuisi väistämättä jossain vaiheessa luovuttamaan sen haltijuuden jollekin seuraavalle kusipäälle).

– Aloitin post it -lappuseinän pitämisen. Kirjan ei tarvitse olla tänä vuonna valmis. Tämän vuoden otsikko saa luvan olla Oppiminen.

Brykin Jäävirta muotouluhistorian wikispaces-sivuilta

Brykin Jäävirta muotoiluhistorian wikispaces-sivuilta