27.3. keskiviikko

– Olen saanut katsoa opiskelijoiden scrap bookeja, jotka heiltä toki itse tilasinkin. Yritän kannustaa taiteilijoita pitämään isot visiot ja muistamaan aina ne kaikkein siisteimmät juttunsa. Itsekkäistä syistä, koska sellaista taidetta minä toivon.

– Jotkut rentoutuvat työpäivän jälkeen juomalla kaljan. Hra T on toista maata. Hän lukee lehtiartikkelia Pohjois-Korean linja-autoteollisuudesta.

Ketä EI kiinnostaisi.

28.3. torstai

– Mä todella pidän Varistosta. Se avaa maailmaa ihan uudella tavalla. Näen siinä samaa kuin mielikuvassani Rehabista. Yksilö jakaantuu identiteetiksi, työksi ja vallaksi, jotka liukuvat toistensa läpi ja yhdistyvät erilaisissa kohdissa. Kaikki virtaa. Kaikki on yhtä. Ja monta.

– Viedään lapset Heurekaan. Odotan kaaosta, koska kaaos on default setting. Kaikki sujuu hämmentävän hyvin, kukaan ei edes itke ja uhkailuun tarvitsee turvautua vasta planetaarion viime minuuteilla. Dinosaurukset ovat kyllä kumisempia kuin ysärillä ja siitä olen epävaikuttunut. Mutta ovathan ne silti dinosauruksia. Ihmisten halu reanimoida ja nähdä reanimoituja dinosauruksia on kyllä vähän jännä. Että se on niin yhteisesti jaettu halu. Ehkä dinosauruksissa on jotain samaa kuin jumalissa. Siistiä kun jokin menee niin raskaasti inhimillisen käsityskyvyn yli.

– Olen luonnostellut öljyduuniin tekstiä, hakenut vähän, että mitä ihmettä se voisi olla. Haluan mukaan mustan savuttajan. Vaikka toivon jotenkin, että niille olisi jokin erilaisempi nimi.

Varisto ja sormi.

30.3. lauantai

– Hra T:n kanssa katsomassa Toinen luonto, tällä kertaa suomenkielisenä. Seuralaiseni huomauttaa yleisön nauravan oudoissa kohdissa, mutta viime kerralla katsojat nauroivat vielä paljon enemmän. Tämän esityksen kohdalla on tosi vaikea sanoa, mistä nauru kertoo. Onko käsiteltävät asiat vaan niin vaikeita ja absurdeja, ettei niihin voi suhtautua muutoin. Vai onko se jännite sisällön ja esitystavan välillä. En kuitenkaan usko, että yleisö nauraa sydämettömyyttään esim. kohtauksessa, jossa ihminen suree kuollutta kissaa. Ehkä se on vaan liian samaistuttavaa ja samalla jotenkin häpeällistä. Koska eihän eläimiä kuulu surra.

Järjestän myös synttärit lapselle. Okei, en yksin.

1.4. maanantai

– Viimeistellään vika Ina <3 Suomi -jakso.

– Mulla nousee kuume ja katson lapsen kanssa jotain Aquaman-Lego-elokuvaa. En ymmärrä teoksesta mitään.

2.4. tiistai

– Suoriudun päiväkodille ja sitten makaankin huonovointisena sängyssä ja luen Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen Propagandan historiaa. Demokratiaa ei voi olla ilman propagandaa, koska demokratiassa on pakko saada ihmisiä suostuteltua muun kuin suoran väkivallan avulla. Fun fact.

– Sanon tautiani horovirukseksi. Hra T kieltää slutsheimaamasta.

3.4. keskiviikko

– Joudun perumaan illan opetuksen. Kirjoitan opiskelijoille meilejä, joissa määrään PALAUTTAMAAN TEHTÄVÄT minulle huomiseen mennessä. Nämä asiat aina kannattaa tehdä kuumeisena. (1/6 noudattaa käskyäni.)

4.4. torstai

– Olen nukkunut niin paljon, etten osaa nukkua, mutta sitten kun nukahdan, Lauri Pörhönen herättää minut unesta, jossa pelastan marsuja turkistarhalta.

– Tampereelle Monster Networkin tapahtumaan. Se monster liittyy jotenkin siihen, että (Frankensteinin) hirviö on aikamme keskeinen kuva tai jotain.

Olen kirjannut affiliation-kohtaan syntymävuoteni.

– Saan superluksushuoneen Ilveksestä koskinäkymällä ja kylpyammeella (jota en käytä). Tapahtumajärjestäjien kannattaisi panostaa vieraiden huoneisiin. Esim. Annikin runofestaria muistelen lämmöllä, koska he majoittivat mut kauniiseen Tammeriin. Eivät kyllä varmaan paljon mitään tällä lämpimällä muistelollani tee. (Olen viettänyt hämmentävän paljon aikaa tamperelaisissa hotelleissa.)

– Presentaationi meni kai ihan ok:sti, vaikka aloin puhua vähän keskeneräisestä ajatuksesta enkä lopulta osannut perustella sitä kunnolla loppuun englanniksi tai siis jouduin selittämään sen moneen kertaan. Lisäksi luennolle osallistui kaksi nuorempaa henkilöä, jotka eivät yllättäen olleet kohdeyleisöä vaan kiinnostuneempia säätämään. Kutsuin heidät eteen kanssani ja toinen tulikin. Hän sai piirtää ei-ihmisiä fläppitaululle ja lopuksi teki vielä kuvaraportin esiintymisestäni. Yleisö ei tuntunut häiriintyvän, vaan päinvastoin oli otettu, että pystyin syleilemään empatiaani (puhuin meidän Embrace Your Empathy! -videosta). Myöhemmin illalla paneelikeskustelu Johanna Sinisalon ja Ingvil Hellstrandin kanssa. Se ehkä tulee johonkin kuunneltavaksi. Onnistuin ekan kerran sanallistamaan sen, miten tärkeitä Sinisalo ja hänen esikoisensa kanonisoituminen ovat olleet oman urani kannalta. Sinisalon tuotanto edustaa radikaalia vaihtoehtoa suomalaisen kirjallisuuden realismivaltavirralle, johon en ainakaan toistaiseksi ole voinut samaistua yhtään. Johanna Sinisalo on se, johon viittaan apurahahakemuksissani, kun perustelen, että merkityksellistä kirjallisuutta tulee muidenkin lajityyppien piiristä. Tärkeä kohtaaminen kollegan kanssa oli tämä.

Oikeasti ei kukaan buuannut.

5.4. perjantai

– Luen aamulla T:n esseen ja liikutun ja mietin, miten se voi olla niin saatanan älykäs.

– Osallistun Monster Networkin aamupäivän ohjelmaan. Nina Lykke pitää posthumanistisen kirjoittamisen työpajan, jossa mm. automaattikirjoitetaan. Sormet näppiksellä non-stop ja jos ei mitään oikeaa tule, niin sitten vaan lalalalala kunnes alkaa ns. lyyti kirjoittaa. Lykke puhuu aluksi siitä, miten on etsinyt mielekästä suhtautumistapaa elämänkumppaninsa kuolemaan. Liikutun taas. Yksilön menehtyminen metamorfoosina ennemmin kuin totaalisena loppuna – se, että rakastettu on läsnä vielä ruumiillisena olentona, vaikkei sellaisena kuin aiemmin. Joskus on vaikea kestää, miten hienoja mieliä ihmisillä on.

PS. Suositus: Pehmee-podcast.

Embrace Your Empathy! -videolta.