22.1.

– Kaikki kertovat tarinoita. Joskus on vaikea ymmärtää, miksei jokin tarina viihdytä kuulijaa niin kuin minua. Minä tykkään pienistä ja hassuista tarinoista, absurdeista. Sellaisista, joissa joku tekee jotain yllättävää ja kekseliästä tai impulsiivista ja ihmettelee lopuksi itsekin omaa toimintaansa.

23.1

– Ote muistiinpanoista: ”Da ulostaa sinisiä helmiä.”

24.1.

– Lapsi sairaana, luen länsiafrikkalaisista, haitilaisista ja kuubalaisista jumalista samaan aikaan kun taustalla pyörii Muumilaakson tarinat. Haluan New Orleansiin.

– Valtteri Raekallion Oneiron-esitys Cirkossa. Sanon seuralaiselle: ”Ei se varmaan ole yhtään ahdistava.” Todella ahdistava väkivaltakohtaus (raiskaus? En muista sellaista Oneironista. Vai oliko Ulriken tarinassa). Kuitenkin hieno. Se, että uhri on pitkä ja lihaksikas mies ja tekijä paljon pienempi nainen, näyttää yleisesti ihmis/eläinruumiin haavoittuvuuden ja alttiuden häpäisylle. Se on koskettavaa. Mutta lopun joukkoruokailu on ahdistava silleen toisella tavalla. Vaikka sekin on hieno. Ja keitto on superhyvää. Ja tarjoilu hoidetaan erittäin tehokkaasti. Mutta silti.

Tältä näytän aina, kun esitän työntekoa.

Tältä näytän aina, kun esitän työntekoa.

25.1.

– Ranskan suurlähetystössä kuuntelemassa paneelikeskustelua radikalisoitumisesta. Minua todella kiinnostaa ajatus siitä, että tylsyys synnyttää nationalistista liikehdintää. Thomas joku puhui ihmisten kaipuusta kuulua johonkin suurempaan, ylittää omat rajansa. Mielestäni Harari on myös käsitellyt tätä inhimillistä tarvetta, josta juontuu kuvitteellisten entiteettien (jumalat, valtiot jne) suosio: ihmiset haluavat ylittää tylsän todellisuuden, löytää jotain mystistä/pyhää/mitä tahansa elämää suurempaa. Ehkä olennainen kysymys olisikin, miten palauttaisimme yhteiskuntaan jotain kiinnostavaa, järjen selättävää ja mystistä ja suurta ilman, että sen tarvitsisi purkautua rajojenrakentamisena tai -vahvistamisena ja muuna vihamielisyytenä.

26.1.

– Kävin kuvaamassa pilottijakson yhteen ohjelmaan. Toivottavasti se toteutuu. Olisi kiva päteä ja saada huomiota.

27.1.

– Lapsi kipeänä, peruttava sosiaaliset menemiset. Käymme Kiasmassa. Olen kertonut lapselle, että jos jalkoja ei pese, niihin kasvaa sieniä. Maija Blåfieldin videoteoksessa on sieniä. Lapsi on vakuuttunut, että ne kasvavat ”jossain lapsessa”. En varsinaisesti kumoa käsitystä. Minusta on tullut hyvä opettavaisten tarinoiden kertoja. Usein tarinoissa on tosipohja. (Esim. ”Bussissa pitää sulkea turvavyö. Kerran yksi mummo ei suostunut ja kuski valitti sille koko matkan.” Tositarina.) Kiitän taidosta Peppi Pitkätossua.

– Okei. Viiru ja Pesonen. Onko siinä kyse mistään muusta kuin fantasiasta, jossa kaikesta täysin riippumaton mies saa täydelliseen hallintaansa infantiilin, eläimellistettävän ”kumppanin”, jonka ainoita vaikutuskeinoja on mankua tahtoaan läpi tai koettaa lapsekkuuden tai huumorin kautta saada toisen tukea hankkeilleen.

Hate to rain on your parade, mutta patologinenkin suhde voi näyttää onnelliselta.

Hate to rain on your parade, mutta patologinenkin suhde voi näyttää onnelliselta.

29.1.

– Aloitin viikonloppuna Taina Latvalan Arvostelukappaleen, jonka lukeminen mua tietyllä tavalla huolettaa, koska olen nähtävästi ollut jossain vähän samoilla apajilla Pohjan kanssa. Olen aina huolissani jälkikäteisplagioinnista. Lisäksi aloitin David Foster Wallacen Kummatukkainen tyttö -kokoelman. Kirjailijasta aina puhutaan metamodernin yhteydessä, mutta toistaiseksi olen hämmennyksen tilassa. Vuolassanaista mieskirjallisuutta. (Se kuulosti nyt kritiikiltä, mutta ei ollut intentionaalisesti negatiivinen määritelmä.)

– Luen kirjaa Black Metal – Beyond the Darkness (useita kirjoittajia) ja kuuntelen Opera IX:ä ja Rotting Christia, koska oikeastaan mulla ei ole mitään syytä dissata ei-pohjoismaista bläkkistä. Tiedän, mihin tämä tutkiskelu liittyy, mutta en vielä tiedä, miten.

Black Metal – Beyond the Darkness

Black Metal – Beyond the Darkness

30.1

– Bättre Folk on viikonloppuna Pyhällä. Valmistelen pitkään miettimääni esitystä. Stressaa. Luen Pohjaa. Löydän typon ja yhden suoranaisen virheen. Voi vittu. Yleisesti ottaen hävettää. Entä jos en tule ymmärretyksi. Kirjoitan festarinjohtaja AR:lle meilin: ”Vaikuttaako joukkoliikenteen lakko Ski-Busseihin (kirjoitin ensin bisseihin)? Onko se mun haastattelujutun ajankohta selvinnyt? Voiko joku lainata toppahousuja jos menen ulos?”

BFiF2018_LauraGustafsson (1)