14.3.

Huomenna lähden Vilnaan. Inhoan pakkaamista. Viime keväänä matkustin niin paljon, että litran minigripistä tuli meikkipussini. Sitten se kansainvälinen paskapää feidasi minut ja saatoin edes hieman pienentää aiheuttamaani ympäristötuhoa.

IMG_3104

15.3.

Pääsin Vilnaan lähes huolestuttavan smoothisti. Mitä nyt jouduin paniikkiin, kun menin väärälle portille ja luulin, että en ehdi enää koneeseen eikä missään ollut ketään.

Minua haastateltiin yliopistolla ekokriittiseen taiteeseen liittyen, yleisönä oli suomen ja muiden pohjoismaisten kielten opiskelijoita. Oli tosi kivaa, mutta aina kun pitää puhua englanniksi, muuttuu hieman tyhmemmäksi, koska ajattelu monimutkaistuu, sanat ja käsitteet ovat hukassa ja sitten sitä muistaa jonkin termin kuten märehtiä (ruminate), josta sitten alkaa vääntää juttua. Täällä on myös ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen kirjailija. Niiden nimet on Kaspar, Jesper ja Espen.

IMG_3117

IMG_3119

IMG_3175

17.3.

En halua lähteä pois Vilnasta. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä. En koskaan ole rakastunut kaupunkiin. Ehkä Berliinin kanssa oli ihastus, mutta tämä on real thing. Minulla ei ole ylisanoja kuvaamaan kaupunkia, näkymiä, kirkkoja ja yliopistokampusta (jossa oli aivan uskomaton kirjasto, observatorio ja tietysti myös kirkko). Ihmisten tekemien rakennusten kaltaiset asiat eivät yleensä tee minuun suurta vaikutusta. Nyt olisin voinut viettää päivän observatorion tornissa, josta näkyi koko kaupunki. Siitäkin huolimatta, että opas kertoi porraskäytävän olevan todella huono puolustusta ajatellen: alhaalta tuleva vastustaja on etulyöntiasemassa vastapäivään(-kö? en pysty järkeilemään tätä, liittyy oikeakätisyyteen) kiertävän portaikon ansiosta ja pystyy katkomaan miekalla puolustajan jalat. Kuulemma tornissa ei kuitenkaan ollut käyty usein miekkataisteluita.

Uzupio respublikan perustuslaki

Uzupio respublikan perustuslaki

Tietysti Vilnassa on paljon ongelmallisia asioita. Yliopiston tiloissa oli noin 5000 tärkeän ihmisen muotokuvaa. Joka ikinen näistä ihmisistä oli miehiä. Baarissa, joka oli muuten kiva, oli jonkinlainen kultakala aivan liian pienessä akvaariossa. Kysyin tarjoilijalta, eikö kalaa voisi lahjoittaa johonkin paikalliseen merenelävätarhaan, missä sillä olisi edes vähän paremmat oltavat. Harkitsin myös eutanasian tarjoamista kalalle. En tiedä, kuuluiko sillä olla sellaiset järkyttävän ulkonevat silmät vai oliko se pahasti sairas (etsin sittemmin netistä ”mulkosilmäistä kultakalaa”, saattoi olla red moor goldfish). Aloin miettiä toimenpiteitä kalan pelastamiseksi. Ymmärrys eläinkysymyksestä on toisella tasolla kuin vaikka Helsingissä. Mutta sekin on nousemassa. Tunnin sisällä saapumisesta sain parasta falafelia ever ja soijalaten paikallisesta kasvisravintolasta. Ruoka oli muutenkin niin hyvää eikä vegaanina olemista tarvinnut selitellä (toisin kuin jossain ruokakulttuurin kehitysmaissa Ranskassa ja Italiassa).

Congratulations, you have an all male panel!

Congratulations, you have an all male panel!

Hevosella on käsiraudat?

Hevosella on käsiraudat?

Kirjastossa oli sentään tämä Maria (ennen siellä oli ollut myös Medusa, mutta joku pösilö maalasi päälle Jeesuksen)

Kirjastossa oli sentään tämä Maria (ennen siellä oli ollut myös Medusa, mutta joku pösilö maalasi päälle Jeesuksen)

Yliopiston henkilökunta ja opiskelijat olivat ihania. Puhuin posthumanismista, nonhumaneista ja maailmanlopusta. (Sain palautteeksi, että you are SO funny.) Tutustuin kiinnostaviin kollegoihin Espen Stuelandiin, Jesper Weithziin ja Kaspar Colling Nielseniin, toivottavasti heidän teoksiaan suomennettaisiin pian. Varsinkin Espenin esseekokoelma, joka käsittelee elämää kuolleessa ruumiissa (siinä on 777 sivua). Lauantaina meillä oli yhteinen paneelikeskustelu. Edellisenä yönä olimme harjoitelleet sitä varten neljään asti hotellin aulassa. Ruotsalainen nukahti, suomalainen haukkui norjalaisen ja tanskalaisen näkemykset typeriksi. Paneelissa olimme hieman rakentavampia. Jesper ei edes kumauttanut minua, vaikka lupasi edellisiltana tehdä niin, kun käytin huomattavasti aikaa ruotsalaisen black metalin (osittain epäreiluun) pilkkaamiseen. Hän sanoi myös, että puhuessani ruotsia puhun kuin osoittaisin sanani lapselle. Pohjoismainen yhteistyö ja -ymmärrys on arvokasta.

Jesper, Espen, Kaspar ja mä

Jesper, Espen, Kaspar ja mä

Ilmoitin kaikille, että haluan palata heti ja voin pitää luentoja, jos saan kirjoittaa yliopiston tiloissa. Lapsi rakastaisi kaupunkia myös. Hän on niin innoissaan kirkoista. Yhdessä kirkossa oli kolme kuollutta heppua vitriinissä. Awesome!!!

Ja vielä, ehkä siisteintä: Korpisoturista oli käännetty pari otetta liettuaksi. Liettuan kieli on arkaaisin nykyisin puhutuista indoeurooppalaisista kielistä, kertoo wikipedia.

IMG_3183