Anomalia

Into Kustannus 2013

Kansi: Hanna Uuksulainen

”Toiseen romaaniini otin rakennuspalikat samannimisestä näytelmästäni, jota ei ole koskaan kantaesitetty. Näytelmää olen tarjonnut lukuisille teattereille. Vihtori Rämä on tehnyt Anomaliasta lukudraamaesityksen, ja lisäksi se on kerran ohjattu oppilastyönä.

Kuten näytelmässä, romaanissakin on kysymys kielestä. Kieli on valtaa. Kielen asemaa on usein korostettu kun halutaan erottaa ihminen muista eläimistä. Nykyisin saatetaan jo tunnustaa, että muutkin eläimet kommunikoivat keskenään ja monet, esimerkiksi simpanssit ja gorillat, voivat jopa oppia ymmärtämään ja käyttämään ihmiskieltä, mutta käytännön tasolla muu eläinkunta on ihmisyhteiskunnassa mykkä objekti, kielen ja vallan kohde. Kaikki ihmisetkään eivät kuulu kielen piiriin: pienet lapset ja vaikeasti kehitysvammaiset eivät kykene kommunikoimaan kielellisillä järjestelmillä. Niin ikään kieliyhteisöjen ulkopuoliset, vaikkapa Helsingin romanikerjäläiset, jotka osaavat vain äidinkieltään, sysätään yhteiskunnan marginaaliin, ilman kieltä he eivät voi perätä oikeuksiaankaan.

Anomaliassa ovat tärkeässä roolissa juuri kielettömät. Kirjan kolmen keskeisen tarinalinjan päähenkilöitä ovat susien kasvattama lapsi Kamala sekä Baby P. Lentoemännän tarinassa aihe näyttäytyy toisaalta henkilöhahmon eristyneisyytenä, kyvyttömyytenä kommunikaatioon, toisaalta siinä, miten hänen syntymättömän lapsensa puolesta tehdään ratkaisuja.

Loin Anomaliaan rakenteen, jossa jokaisella osalla on omat sääntönsä. Baby P:n tarinassa oli kiellettyä mainita repliikin jälkeen puhujaa. Osiossa sai olla mahdollisimman vähän muuta kuin puhetta, sillä en halunnut missään vaiheessa joutua kuvailemaan kertomukseen liittyviä väkivallan tekoja. Selostavien osien puuttuminen myös korostaa puheen valtaa: Baby P:n äiti on tehokas valehtelija ja viranomaiset, joiden käsissä lapsen kohtalo on, uskovat valeita mielellään. Näytelmämuotoon kirjoitettu Kamalan toinen kirja noudattaa rakenteessaan jakobiinidraaman konventioita.

Yläkynnessä olevien henkilöhahmojen terrorisoivan äänen, heidän repliikkiensä ylivallan vuoksi katsoin parhaaksi kirjoittaa Anomaliaan osan, joka on vain minun. Tein avoimen moralistisen Vauvaevankeliumin vastineeksi kaikille kirjan kauheuksille. Sen kirjoittaminen tuntui tärkeältä myös siksi, että totta kai jokaista lukijaa inhottaa lapsen kiduttaminen kuoliaaksi, mutta harva ymmärtää olevansa itse sitoutunut ylläpitämään toimintaa, jossa tehdään aivan yhtä hirvittäviä asioita. Vauvaevankeliumi muistuttaa eläinteollisuudesta ja näkymättömästä riistosta, joka ei koskaan pääse lehtien otsikoihin – jota ei kauhistella, koska kaikkien kädet ovat yhtä veriset. Baby P:n tapaus on surullinen analogia sille, mitä omaan mukavaan todellisuuteen tuudittautuminen ja silmien sulkeminen voi tarkoittaa.

Anomalia ei sovi oikein mihinkään genreen. Juoni on epäolennainen, tapahtumat kulkevat mekaanisesti kohti vääjäämätöntä loppuaan. Kyseessä on tutkielma ihmisyydestä: mitä se on, mitä se voi olla ja onko se sisäsyntyistä. Koska tärkeimmät henkilöni eivät ilmaise itseään kirjoitettavalla kielellä, olen ajatellut, että Anomaliaan kuuluu toinen kirja: se, joka syntyy lukijan mielessä myötäelämisestä, jolle ei ole ja jota ei edes tarvitse sanallistaa, sillä sen voi tuntea.”

Amala ja Kamala

Pastori Joseph Singhin autenttiseksi väittämä päiväkirja todettiin väärennökseksi . Raportti oli todellisuudessa kirjoitettu 30-luvulla. Ainakin Kamala oli kuitenkin olemassa oleva henkilö, joka tosin ei ollut susien kasvattama vaan sairasti myöhemmän tulkinnan mukaan Rettin syndroomaa. Päiväkirjan valokuvat on otettu Kamalan kuoleman jälkeen ja niissä esiintyy useita eri lapsia, jotka Singh on asetellut haluamallaan tavalla. Lähde.