Viisaan vanhemman tavoin minäkin rakastan Katkerien kirjailijoiden liiton jokaista jäsentä, mutta aina en voi olla meistä varauksettoman ylpeä. Eräs tällainen hetki elettiin taannoisessa kirjallisuuspalkintotilaisuudessa. Kun lavalle astui kotimaan vaikutusvaltaisin kirjallisuuskriitikko, aplodien asenteellisuudesta saattoi tosiaankin päätellä, että puolet yleisöstä koostui jäsenistömme edustajista.
Liittomme kolmannessa luennossa keskityn meille kaikille niin rakkaaseen ja raskaaseen aiheeseen, Antti Majanderiin, ja empatiatyöskentelyyn, jota kipeästi tarvitsemme häneen kohdistuvien tunteiden käsittelyssä. Eräs kollega oli sitä mieltä, että ei – tarvitaan vihanhallintaa. Mutta viha kannattaa aina mieluummin kanavoida kuin hallita eikä sitä missään nimessä pidä haaskata.
Empatia on kirjailijalle elintärkeä taito. Toisaalta psykopaatit ja narsistitkin ovat hyvin taitavia asettumaan toisen asemaan varsinkin silloin, kun he voivat hyötyä siitä itse. Mutta kaikki eivät voi olla psykopaatteja. Heitä on vain muutama prosentti väestöstä eivätkä he yleensä päädy kulttuurialoille, vaan johtotehtäviin ja politiikkaan. Harvalle meistä siis jää muuta vaihtoehtoa kuin harjoittaa myötäelämisen taitoa, mikäli haluamme kirjoittaa jotain vitun samaistuttavia henkilöhahmoja.
Meillä on empatiaa. Se on hyvä, sillä meiltä usein kysytään asioita, jotka eivät millään tavalla liity rationaaliseen osaamisalueeseemme. Meiltä ei esim. kysytä pilkkusääntöjä ja harvemmin halutaan tietää edes dramaturgisista työkaluistamme. Kysymykset, joita meille esitetään, ovat paljon tärkeämpiä. Mutta ei yritetä väistellä päivän aihetta enää pidempään!
Antti Majander voi vaikuttaa melko ylimieliseltä ja mielivaltaiselta entiteetiltä. Se ei johdu hänen persoonastaan, vaan siitä, että valta aina jossain määrin huonontaa ihmistä – ja ennen kaikkea se saa hänet näyttämään huonommalta toisten silmissä. Yritin eräälle kollegalle sanoa, että Anttikin on joskus ollut pieni lapsi. Kollega väitti, että ei, vaan hän on syntynyt keski-ikäisenä valtaa väärinkäyttävänä miehenä. Tätä mielikuvaharjoitusta voi kuitenkin kokeilla, jos katkeruus ei ole liian ylitsepursuavaa.
Puolisoni muistuttaa minua usein siitä, että Antti Majander olisi voinut valita toisin. Hän olisi voinut käyttää elämänsä johonkin muuhun, mutta hän valitsi omistaa elämänsä kirjallisuudelle. Hän on osa yhteisöämme, osa ekosysteemiämme, ei vihollinen. Vahvassa ekosysteemissä keskitytään elämän ylläpitämiseen ja kukoistukseen. Onkin päätähuimaavaa ymmärtää, miten hienoa taidetta tekisimme, mikäli käyttäisimme voimavaramme luovuuteen emmekä turhanpäiväiseen vihaamiseen. On tietysti harmi, ettei niistä mestariteoksista siltikään kirjoitettaisi Hesarissa. Ainakaan tarpeeksi.
kok, ps
Minun ja taiteilijatyöparini Haapojan toimittama Nuppukirja (2020), jota Helsingin Sanomat muuten ei noteerannut mitenkään, mutta se on ymmärrettävää, sillä kirja tapahtui kuvataiteen alueella, joka kiinnostaa mediaa huomattavasti vähemmän kuin kirjallisuus, on alaotsikkonsa mukaisesti maallisen elämän käsikirja. Filosofi Elisa Aaltola antaa teoksessa käytännön neuvoja siitä, miten kasvattaa empatiaa.
Empatiaa voi kehittää lukemalla kaunokirjallisuutta, aktiivisesti kuvittelemalla itsensä muiden asemaan, tutustumalla muiden yksilöiden tarinoihin, hankkimalla faktatietoa koskien muiden elämää ja taustoja, harjoittamalla mielen reflektiivisiä tasoja esimerkiksi tietoisen läsnäolon kautta, olemalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, olemalla etsimättä muista itselle välitöntä hyötyä ja arvioimalla kriittisesti tapaa, miten valtasuhteet, itsekkyys ja väärät poliittiset uskomukset voivat vaimentaa empatiaa tiettyjä olentoja ja ryhmiä kohtaan.
Eräs empatiatyökalu on tunnistaa ne kohdat, joissa myötätuntoa kaipaava kohde ja minä (sinä) ovat yhteneväisiä. Kysy itseltäsi, etkö sinä muka koskaan ole selittänyt umpia lampia jostain mistä et mitään tiedä. Antillakin on oikeus olla silloin tällöin edgelordi.
Muuan kirjailija kerran nauroi naamiaisissa henkilölle, joka oli pukeutunut Antti Majanderiksi. Kävi ilmi, että kyseessä oli oikea Antti Majander. Tällainen käytös ei ole suositeltavaa eikä kovin kivaa.