Laura Gustafsson

Julkaistu antologiassa Pimppini on valloillaan. Toim. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi. WSOY, 2012.

 

AHDIN KYLLIKIN LEGENDA

”Jos ui alasti, voi tulla raskaaksi Ahdille. Se on mies, jolla on atrain ja ihan normaalit lisääntymiselimet. Ahti ei asu vedessä vaikka joskus toisin kuvitellaan. Se asuu saaressa. Siellä se kalastaa ja sillä on tarkat silmät, joilla se näkee alastomat tytöt.”

Ahdilla oli tyttöystävä Kyllikki. Vähän lutkamainen nainen. Ahti joutui aina miettimään, miten Kyllikki viettää aikaansa kun he ovat erossa. Naisessa oli silti sitä jotain mikä sai Ahdin haluamaan häntä. Kyllikki oli muodokas mutta kuitenkin aika pikkuinen. Pisamanaamainen ja vaalea. Ahti kiusasi itseään ajattelemalla Kyllikin aiempia miehiä. Mutta vielä pahemmalta tuntui ajatus Kyllikin tulevista miehistä.

Kyllikki oli niin sairaan hyvännäköinen.

Monena iltana Kyllikki souti Ahdin luokse saareen. Ahti toivoi että Kyllikki hankkisi moottorin pikkuveneeseensä, koska oli tuskallista katsoa naisen hidasta saapumista. Hän pystyi näkemään Kyllikin hauikset ja ojentajat ja yläselän lihakset ja niiden työskentelyn jo vastarannalta, jo ensimmäiset vedot hän näki täsmällisesti. Hän näki ja piinaantui ja rukoili saadakseen Kyllikin nopeammin syliinsä.

Hän kysyi toistuvasti, miksei moottorivenettä, oi rakkaani. Ei käy, se on porvarillista ja saastuttavaa. Ja ne pitävät ärsyttävää ääntä. Börrrrrrr-örrrrrrrrr-örrrrrr. Sylkipisaroita lensi Kyllikin suusta. Hän ei selvästikään välittänyt, millaisen vaikutelman antoi itsestään.

Joskus Ahti ui Kyllikkiä vastaan. Mutta ei sen jälkeen kun airo humahti häntä kasvoille. Kyllikki sanoi että se oli oikeasti vahinko ja pyyhki Ahdin vertavuotavaa naamaa vessapaperiin.

Ahti ja Kyllikki naivat tosi paljon. Yleensä ensin rannalla kun Ahti oli kiskonut veneen maalle. Se oli melko hätäinen akti, malttamaton. Ahti survoi melaansa Kyllikkiin koko sillä kiihkolla, jonka oli kehittänyt katsellessaan naikkosen soutamista. Joskus tosi puutteissaan hän päätyi masturboimaan ja laukeamaan jo ennen kuin koko Kyllikki oli rantautunut.

No, seksi on tässä kertomuksessa sivuseikka. Kyllikki ei esimerkiksi ollut pihtari, joka olisi turhauttanut Ahdin panttaamalla pillua. Hän ei myöskään ollut nymfomaani, joka olisi turhauttanut Ahdin vaatimalla mahdottomia. Kyllikissä ei ollut kerrassaan mitään epänormaalia.

Ja olihan Ahdissakin jotain normaalia. Kuten sanottua, hänellä oli normaalit lisääntymiselimet. Mutta miesten tapaan hän vaati todistelua niiden poikkeuksellisista ominaisuuksista. Ja kun Kyllikki sanoi, totta kai, elin on huomattavasti keskimääräistä suurempi, Ahtia alkoi painaa ajatus, miten perehtynyt Kyllikki oikeastaan oli miesten sukuelinten kokoihin. Hän oli toki otettu, että sai asiantuntijalausunnon peniksensä koosta, mutta sitten toivoikin, ettei Kyllikki olisi kokenut muita peniksiä, mikä olisi tietenkin tarkoittanut, että Kyllikki saattoi arvioida hyvinkin vaatimattoman peniksen valtaisaksi. Hän päätyi ajattelemaan, että ehkä Kyllikki oli vain tutkinut alan kirjallisuutta. Itse hän ei välittänyt lukemisesta. Vaikka Metsästys ja Kalastus hänelle kestotilauksena tulikin.

Ahtia vaivasi niin monet asiat Kyllikissä. Jos hän jäi miettimään jotain, esimerkiksi tätä vaikeaa penisasiaa, Kyllikki kysyi, mikä hätänä ja otti häneltä hieman suihin. Se oli taivaallista, mutta sitten tuli taas mieleen, mistäköhän se on tuommoisia temppuja oppinut. Eivät kai fellatiiviset taidot perinnöllisiä olleet.

Kun seksuaaliset pakkoajatukset kävivät liian raskaiksi, Ahti ehdotti Kyllikille, että he tekisivät jotain muuta. He laittoivat ruokaa ja katsoivat telkkaria. Ruoka koostui kalasta, koska Ahti oli kalastaja. Kerran Kyllikki halusi valmistaa sushia. He saivat molemmat matoja järvikalasta ja olivat valtavan kipeitä monta päivää. Oli siinä sekin, ettei Kyllikki jaksanut soutaa takaisin mantereelle vaan he saivat viettää kokonaisia vuorokausia yhdessä.

Mutta nyt Kyllikki oli poissa. Ahti nosti verkon ja katseli, kuinka pienet kalat tukehtuivat kuoliaiksi. Hän oli tyytymätön elämään.

Kyllikki oli harventanut käyntejään. Päivät olivat rasittavia. Ahtia suretti ajatus, ettei Kyllikki soudellut hänen luokseen vaikka vielä oli oikein hyvät veneilyolosuhteet. Kelirikon aikaan he joutuisivat joka tapauksessa olemaan erossa. Ellei sitten Kyllikki jäisi talveksi. Näin tuskin tulisi tapahtumaan, Ahti ymmärsi kyllä. Kyllikillä oli saaressa tylsähköä, hän ei ollut ulkoilmaihminen.

Välillä Kyllikki kuitenkin tuli, seksiäkin oli, mutta se oli sellaista ja tällaista. Aika paljon he katselivat telkkaria ja polttivat kynttilöitä ja joskus pilveäkin, mutta Kyllikki tuli siitä lähinnä ärtyisäksi. Hänen alkoi tehdä mieli sipsejä ja dominokeksejä, ja saaressahan oli vain kalaa ja joitain vanhoja mariekeksejä. Kuten tunnettua on, mariekeksit maistuvat paperilta.

Yksinäisinä päivinä ja varsinkin pitenevinä iltoina Ahdin mieleen luikerteli kamalia ajatuksia niin kuin heisimatoja. Hänen pakkomielteinen mustasukkaisuutensa sai yliotteen ja hän näki edessään kuvia Kyllikistä aukomassa haarojaan tuntemattomille miehille. Ja kaiken lisäksi tunnetuillekin! Poliitikoille, näyttelijöille, uutistenlukijoille. Hän kuvitteli Kyllikin suorittamassa kauhean irstaita tekoja esimerkiksi kahden miehen kanssa. Tai vielä pahempaa: kahden mustan miehen. Tai kolmen. Tai hevosen. Masturboidessaan hän ajatteli Kyllikkiä makaamassa kymmenien miesten, hevosten ja koirien kanssa peräjälkeen.

Sen jälkeen tulivat ne fantasiat. Ahti alkoi harkita, että raiskaisi Kyllikin ja sitten tappaisi hänet. Tai päinvastaisessa järjestyksessä. Tai raiskaisi, tappaisi ja raiskaisi uudestaan. Ajatukset vähän vaivasivat Ahtia. Ei hän ollut väkivaltainen mies yhtään sen enempää ainakaan kuin kukaan muukaan suomalaismies. Mutta kun pisti vihaksi. Ajatella Kyllikkiä mittailemassa vieraita peniksiä, vertailemassa niitä hänen omaansa. Sanoisiko Kyllikki, että on tämä juu ok, mutta tunnen yhden, jolla on keskivertoa kookkaampi.

Kyllikki soitti ja ilmoitti tulevansa piipahtamaan. Perillä hän pyysi anteeksi kun ei ollut käynyt vähään aikaan. Hän oli opiskellut näyttämötaidetta. Ahti sanoi rakastavansa Kyllikkiä. Sitten he harrastivat seksiä, mutta Kyllikki ei voinut jäädä yöksi. Mikä oli luultavasti hänen pelastuksensa. Sen lisäksi, että hän otti tosi miellyttävästi suihin Ahdilta, jonka mustasukkaisilta tappoajatuksilta seksi vei vimman ja puhdin, on vaikea sanoa, mikä hänet tarkalleen pelasti ja olisiko Ahdista lopulta ollut veritekoon. Joka tapauksessa tämä oli Kyllikin viimeinen vierailu. Ahtia jäi kaduttamaan, ettei hän ollut raiskannut, kiduttanut ja tappanut naista kun se oli vielä mahdollista.

Kyllikki lakkasi vastaamasta hänen puheluihinsa ja viesteihinsä. Kahden viikon kuluttua Kyllikiltä tuli tekstiviesti, jossa hän sanoi, että tämä oli nyt varmaan tässä. Hän nimittäin lähtisi Amerikkaan ainakin vuodeksi, ja jos siellä ura urkenisi hän tuskin palaisi Suomeen. Ahti ei keksinyt mitään muuta vastausta kuin ”ok”.

Ahti lohduttautui sillä, ettei Kyllikin ura kuitenkaan lähtisi vetämään. Ehkä hän päätyisi vain strippariksi, sitten huoraksi, sitten hänet raiskattaisiin ja hän saisi aidsin. Ehkä hän päätyisi esiintymään pornofilmeissä, joissa hänelle tehtäisiin alentavia asioita. Sitten hänet raiskattaisiin ja hän saisi aidsin. Häntä alkoi lopulta vallan säälittää Kyllikki, niin todellisina hän piti tämän kokemaa raiskausta ja aidsiin sairastumista. Hän mietti millaisia osaa ottavia kortteja ja kirjeitä ja sähköpostiviestejä voisi lähettää Kyllikille kun tämä pian kertoisi hänelle vastoinkäymisistään.

Sellaista yhteydenottoa Kyllikin suunnalta ei tullut. Ahti vihasi, turhautui, rakasti, kaipasi ja halusi satuttaa. Toivoi pahaa. Oli syksy, hän koki verkkoja. Tuli jäiden aika, hän pilkki. Tuli kevätaurinko, jäällä käveli ihmisiä ja koiria. Ahti katseli sisällä telkkaria. Sitten jälleen kelirikko. Lopulta vesi oli taas auki ja alkoi lämmetä. Uusi kesä puhkesi saaressa ja vastarannoilla.

Ahti tuijotti veden yli. Istui vaan ja tuijotti. Nuori neitonen vilkuili rannassa ympärilleen, pudotti pyyhkeensä maahan ja hyppäsi veteen. Alasti, voi hyvä jumala! Hän ui pitkiä vetoja ja haukkoi henkeä veden kylmyyden vuoksi. Niin kuin kuolevat kalat haukkovat henkeä, Ahti huomasi riemukseen.

Siitä pitäen tyttö kävi järvessä joka päivä ja uskaltautui kerta kerralta pidemmälle.

Ahti oli tarkka mies, mikä on pakkomielteisille ihmisille tyypillistä. Hän tiesi, milloin tyttöä saattoi odottaa, ja oli tehnyt todennäköisyyslaskelman siitä, miten pitkälle tyttö seuraavana päivänä uisi. Kun tyttö pulahti järveen, Ahti istuutui tuhdolle. Hän antoi tytön uida rauhassa pitkälle ja käynnisti sitten vasta moottorin. Hän kaahasi tytön vierelle. Tämä hämmentyi mutta se ei kestänyt kauan: Ahti kumautti häntä airolla takaraivoon ja nosti veneeseen.

Ahti ei oikein tiennyt, mitä tehdä tajuttomalle nuorelle tytölle. Tai no, tiesipäs.Mutta miten suhtautua ruhoon seksin jälkeen. Ahti harkitsi sen viskaamista laidan yli mutta piti ratkaisua hivenen kohtuuttomana. Hän ajoi veneen asumattomalle rannalle ja jätti tytön sinne virkoamaan.

Kun jonkin oikein pahan asian tekee kerran, se ei tunnu enää toisella kertaa niin pahalta. Kesästä tuli lämmin, ja Ahti ulotti lonkeronsa liipimään kaikkia uimareita. Siis oletuksella että olivat naisia ja alastomia, kuten he usein olivat, sillä kuka nyt niin hiljaisella järvellä uimapukua käytti.

Lehdissä kirjoiteltiin järviseudulla sinä kesänä tapahtuneista selittämättömistä sikiämisistä. Raskauksia sattui myös sellaisille naisille ja tytöille, jotka eivät tietääkseen olleet harjoittaneet seksiä viime aikoina tai koskaan. Tapauksiin ei katsottu liittyvän rikollisuutta. Järveen ne yhdistettiin kyllä jo alkuvaiheessa. Lehdissä asiantuntijat paheksuivat alastomina järveen meneviä naisia. He sanoivat, että kyllä kaikenlaisia vahinkoja voi silloin sattua. Olihan muistissa sekin tapaus kun naisen emättimeen oli uinut pikkukala, joka kasvoi naisen sisällä ja tuli lopulta ulos suurena haukena.

Ahti jatkoi toimintaansa koko kesän ja seuraavan kesän ja sitä seuraavan. Niin kauan kuin erektion saaminen häneltä onnistui. Ja vielä pari vuotta senkin jälkeen. Aina siihen saakka, kunnes ongenkoukku vei häneltä molemmat silmät peräkkäisinä vuosina.

Mutta entä Kyllikki. Hänen tarinansahan tämä on, ei Ahdin! Kyllikki meni Amerikkaan ja siellä tosiaan oli vaikeaa saada näyttelijättären töitä vaikka olikin niin upea ja panettava ja skandinaavinen kuin Kyllikki. Koska hän ei nähnyt työssä mitään moraalitonta, hän itse asiassa ryhtyi strippariksi ja elätti sillä itsensä jonkin aikaa. Eräänä iltana kun hän käveli töistä kotiinsa, tuntematon mies lähti seuraamaan häntä. Kyllikki juoksi mutta mies sai hänet kiinni ja raiskasi siihen paikkaan. Kahden kuukauden kuluttua todettiin Kyllikin saaneen raiskaajalta hiv-tartunnan. Hän oli melko murtunut mutta päätti taistella. Hän pääsi kertomaan tarinansa keskusteluohjelmaan minkä jälkeen hänestä tuli kansallinen kuuluisuus. Ihmiset liikuttuivat hänen kohtalostaan, keräsivät rahaa ja hän esiintyi joka ilta jonkun kuuluisan TV-ohjelman vieraana. Ja hän oli niin kauniskin että ihmiset kertakaikkiaan sulivat hänet nähdessään, ihana vaalea Kyllikki. Hänestä haluttiin tehdä elokuva ja koska hän oli niin upea ja lahjakas hänet tietysti haluttiin näyttelemään siihen pääosaa. Hänestä kehittyi elokuvatähti ja hän näytteli kuuluisimpien ohjaajien ja nerokkaimpien käsikirjoittajien tekemissä elokuvissa. Hänestä tuli upporikas joten hänellä oli hyvin varaa kustantaa paras mahdollinen lääkitys sairauteensa, niinpä se ei juuri ollenkaan haitannut hänen kukoistavaa elämäänsä. Hän kuoli vasta vanhana, eikä tosiaan koskaan palannut Suomeen.