Pohja
Kansi: Aiju Salminen
Pohja on autofiktiivinen, itsekriittinen tutkielma siitä, mistä kirjan minän epätoivo on lähtöisin.
Teos syntyi halusta puhua suoraan ihmisenä olemisen ristiriitaisuudesta. Se on paljastuskirja, joka paljastaa lähinnä kirjoittajansa. Mutta se tunkeutuu paljastavuudessaan niin syvälle, että näyttää yksittäisen henkilön sijaan pikemminkin ihmisruumiin: lihan haavoittuvuuden ja voiman ja sen, millaisille vaikutteille se on alttiina (ja toisaalta, miten se muokkaa ympäristöään).
Pohja kertoo seksistä, äitiydestä, lapsuudesta, masennuksesta, syömisestä, nukkumisesta, työstä, pettymyksistä, odotuksista, toiveista, peloista, haaveista ja siitä, mitä ei voi muistaa. Se käsittelee heikkoutta, luovuttamista ja kuolemaa, mutta aika hauskalla tavalla. Sillä elämä on perusvireeltään vähän huvittavaa.
Pohja ei ole elämäntaito-opas eikä selviytymistarina.
”Miksi yksinäisyys, miksi itsetuho?” ääneni murtuu ja läikytän vihreää teetä syliin. Se on niin haaleaa, ettei polta, kastelee vain.
Vapaus nauraa, sanoo, etten tajua mitään, työntää suuhunsa paketillisen nakkeja.
Pidättelen kyyneleitä.