Käyn välillä kadehtimassa muiden kirjailijoiden sivuja, mikä on varmaan tosi produktiivista toimintaa jälleen kerran minulta. JP Koskisella oli tällä kertaa jotenkin hauskat sivut, ennen kaikkea mustat. Kadehdin myös seuraavia asioita: jos kollegalla on vakiintunut fontti, jolla nimi kirjoitetaan kirjan kanteen ja paikkoihin, jos kollega onnistuu näyttämään aina kuvissa samaan aikaan vakuuttavalta mutta myös kiinnostavalta, jos kollega kutsutaan johonkin puhumaan kirjoistaan ja paikalle tulee oikeasti yleisöä. Olisi ehkä perustellumpaa kadehtia kirjamyyntejä ynnä muuta, mutta sellaisten kadehtiminen on helposti katkeroittavaa. Kadehtiminen, johon sisältyy myös fanitus, on ok.