Risto Isomäki on nero. Mihinkään muuhun päätelmään en voinut eilen tulla, kun osallistuimme Animalian Tuotantoeläimet-paneeliin Maailman kirjoissa. Ristolta julkaistaan juuri Meat, Milk & Climate -teos, joka selvittää, miksi arvio siitä, että vain noin 20 % ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä on peräisin eläintuotannosta, on alakanttiin laskettu. Itse olen ollut mukana tämäntyyppisissä keskusteluissa lähinnä taiteen edustajana (kun en voi itseäni aktivistiksikaan kutsua, pikemminkin ehkä passiivisaggressivistiksi toisinaan), minun ja Terike Haapojan Toisten historia tutkii maailmaa muiden eläinten näkökulmasta ja toki omissakin teoksissani eläinkysymys tai jokin sen reuna aina nousee esiin – ja erikoista olisi jos ei nousisi, toislajiset eläimet ovat meidänkin maassamme enemmistö, kuten Mai Kiveläkin paneelissa muistutti.

Paneeli keskittyi eläinsuojelulain uudistamiseen. Puhuimme eläinten itseisarvosta (olisiko sen tunnustamisella laissa merkitystä), eläintuotannon suurimmista epäkohdista (muut olivat konkreettisempia, itse sanoin, että se, miten kaikessa eläimiin liittyvässä päätökset tehdään hyöty ja raha edellä, mikä on myös valheellista, sillä eläintuotannon ylläpitäminen on järjettömän kallista) ja siitä, mitä nykyisen eläinkuvan taustalla on (nähdäkseni antiikin ajoista jatkunut ja voimistettu filosofinen/uskonnollinen traditio, jossa ihminen erotetaan tiukasti muusta eläinkunnasta) ja onko eläinkuva muuttumassa positiivisempaan suuntaan (ehkä).

Lopuksi Mai kysyi, miten näkisimme tulevaisuuden, jossa eläinteollisuus olisi päättynyt tai merkittävästi vähentynyt (en muista, oliko tämä tarkasti kysymyksen muotoilu): millainen olisi tämä utopia. Itse pääsin vain tuotantoeläinten turvakotien paratiisilliseen yhteiseloon, mutta Risto antoi hyvin perinpohjaisen ja hienon vastauksen. Koska eläintuotanto on niin voimakkaasti yhteydessä ilmaston lämpenemiseen ja monimuotoisuuden vähenemiseen, sen lopettaminen voisi auttaa maapalloa palautumaan entiseen loistoonsa. Risto puhui muun muassa valtavien valasjoukkojen kokoontumisista ja miljoonien yksilöiden lintuparvien muutoista ja siitä, miten emme osaa kaivata tällaisia näkyjä, koska ne ovat meille tuntemattomia. ”Luonnonilmiöt ovat niin paljon hienompia kuin mikään, mitä ihminen voi saada aikaan.” Pohjimmiltaan tehotuotanto liittyy ihmisen vieraantumiseen luonnosta (tai jonkinlaiseen harhaan siitä, että on mahdollista rakentaa ns. luonnosta irrallinen kokonaisuus) ja sen seurauksena villiä luontoa (eli elintilaa muille kuin ihmiseen liittyville organismeille) on yhä vähemmän. Ihmisen kontrollinhalun purkaminen ja tyytyminen vähempään voisi luoda maailmasta ei parempaa vain sanan eettisessä merkityksessä vaan myös verrattoman paljon upeamman.

Juhis Ranta otti meistä kuvan.