Tiedottaminen ei ole se taito, jossa olen pystyvin. Valitettavsti myöskään esim. Hesari ei (vielä) uutisoi jokaista vessakäyntiäni. Täytyy siis luottaa siihen, että juuri ketään ei kiinnosta. Tai sitten voi tiivistää. Siis. Viime aikoina olen tehnyt seuraavia juttuja:
– Pitänyt Taideyliopistolla luennon, jossa yllytin rikolliseen toimintaan eläinten oikeuksien puolesta.
– Ollut jossain nykyajan kokkisotatelkkariohjelmassa Katariina Sourin kanssa. En voinut itse katsoa, mutta luulen, että ohjelmaan oli saatu koominen viritys näyttämällä, miten söin vittu kaiken.
– Kirjoittanut IssueX:ään (tästä on jo tovi kyllä).
– Kirjoittanut uutta kirjaa, ryhtynyt tekemään työtä Epäihmisyyden museon eteen sekä keksinyt pari lisäproggista harrastuksiksi.
– Kirjoittanut vikat kolumnit Teatteri&Tanssi-lehteen.
– Viimeistellyt Teriken ja Mian kanssa History According to Cattle -kirjaa, JOSTA LISÄTIETOA PIAN.
– Ollut Teriken kanssa Eläinpäivillä Tampereella, jossa esiintynyt museonjohtajana ja lainuudistajana.
– Käynyt esittelemässä Toisten historiaa Koneen Säätiön (meidän tärkein rahoittaja) Kamarin avajaisissa.
+ Saanut Taiteen Edistämiskeskukselta apurahan viideksi kuukaudeksi.
Torstaina mielenosoitus turkistarhattoman Suomen puolesta, kokoontuminen Senaatintorilla klo 15.30. Jos edes tämän yhden Suomi-spesifin eläinten kiduttamisen muodon voisi poistaa. Tule.
Huomenna on päivä, jona kirjanmyyntiä yritetään edistää kaikin keinoin. Kirjakaupoissa jaetaan jonkun hyvin myyvän hepun puolitosissaan kyhäämää kirjasta. Miksi sellaisen haluaisit? Eikö olisi mielekkäämpää saada kaupanpäällisinä joku jo hyväksi havaittu oikea romaani? Kirjoja ei saisi kirjoitella läpällä, koska niitä tehdään muutenkin liikaa: oletteko huomanneet miten paljon kirjastossa on kirjoja? Anomaliaani on myyty kaiken kaikkiaan noin 10 kappaletta. Tähän asti lohduttauduin sillä, että varmaan sitä lainataan kirjastosta. Paskan marjat mitään lainataan, helmetistä tarkastin. Mutta anyhow, onhan kirjat ihania ja fiksut kirjat saavat omistajansa näyttämään fiksulta (tyhmät kirjat tyhmältä, FYI). Niinpä kun huomenna käytät viikkorahojasi kirjallisuuteen, niin huomioi, että Kurvin kirja Helsingin Hämeentiellä tarjoaa yhden kirjan ostajalle ilmaiseksi mukaan minun Huorasatuni tai
Etsiessäni seuraavaan kirjaani liittyvää materiaalia hortoilin kirjastossa ja huomasin Peter C. Gotzschen Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus – Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon. Teos kertoo siitä, miten lääketeollisuus on lahjonut niin lääkäri- kuin potilasjärjestötkin, lääketieteelliset julkaisut ja tietysti lääkärit. Milloin eivät onnistu lahjomaan, lääkeyhtiöt turvautuvat uhkailuun ja kiristykseen. Lääketeollisuus pimittää ja vääristelee tutkimustuloksia saadakseen markkinoille lääkkeitä, joita ihmiset eivät tarvitse ja jotka kaiken lisäksi ovat jopa hengenvaarallisia. Kirjoittaja ei kiellä, etteikö lääkkeistä olisi ollut ihmiskunnalle paljonkin hyötyä, mutta jatkuvasti markkinoille tulevista uusista lääkkeistä vain harvat ovat parempia kuin vanhat ja monet saattavat pitää sisällään paljon vakavampia sivuvaikutuksia.
Kirjan rohkaisemana päätin itsekin lopettaa lääkitykseni. Semminkin kun käyttämäni tuote on sellainen, että kun sille 80-luvulla haettiin myyntilupaa, ruotsalaiset psykiatrit nauroivat lääkkeen kehittäjille epäuskoisesti ja Saksan lääkevirasto totesi valmisteen yksinkertaisesti täysin sopimattomaksi. Kuitenkin lääkkeen kehittänyt tehdas halusi tehdä tuotteestaan myyntihitin ja tehokkaalla lahjonnalla onnistui tehtävässään. Nice! Parempi olisi luultavasti käyttää amfetamiinia, sillä sen vaikutukset ovat jokseenkin samat, minkä lisäksi siten tukisi huomattavasti eettisempää järjestäytyneen rikollisuuden muotoa.
Cochrane Nordicin johtaja Gotzsche muistuttaa, että hyvin harvat potilaat hyötyvät lääkehoidosta, joten lääkkeitä ei kannata syödä, jollei se ole ehdottoman välttämätöntä. Hän kehottaa myös välttämään lääkkeitä, jotka ovat olleet markkinoilla alle seitsemän vuotta, sillä suurin osa lääkkeistä, jotka poistetaan turvallisuusongelmien takia, katoaa markkinoilta ensimmäisen seitsemän vuoden aikana. (Jotkin uudet lääkkeet tosin saattavat olla todistetusti parempia läpimurtolääkkeitä, mutta niiden erottaminen tehottomien ja vaarallisten valmisteiden joukosta lienee hankalaa.) Ja tärkein neuvo: ”Emme voi uskoa sanaakaan siitä, mitä lääkeyhtiöt meille sanovat. Emme myöskään voi luottaa niiden tekemiin tutkimuksiin, markkinointimateriaaliin tai potilastiedotteisiin.”
Kaikelle on olemassa diagnoosi. Ja jokaiseen diagnoosiin sopiva lääkitys.
Ps. Homeopatiaan ei silti tarvitse uskoa eikä tuhkarokkorokotteita vastustaa.
Tänään taas tajusin, että olen tosi etuoikeutettu ja onnekas kun saan tehdä töitä sellaisen kustantamon kanssa, jonka ihmisiä voin arvostaa ja jossa minua kohdellaan inhimillisesti. Olen itse se, joka sanoo viimeisen sanan teoksiini liittyviin taiteellisiin yksityiskohtiin. Viesteihini vastataan, eikä minulle selitetä mitään paskaa mistään kustannusohjelmista. Kun julkaisen kirjan, kustantajani auttaa juhlien järjestämisessä. Kun perustan museon, kustantajani tuo avajaisiin viinaa. Kun haluan myydä Teriken kanssa tekemiäni joulukortteja ja lahjoittaa tuoton Animalialle, kustantamoni hoitaa asian. Ja ikään kuin tämä ei yksinään riittäisi, kustantamoni edustaa arvoja, jotka voin itsekin jakaa, ja sitä paitsi julkaisee ihan älyttömän hyviä kirjoja.
