Okei. En ole paljon puhunut yleisestä (muukalais)vihamielisyyden noususta ja alati kovenevista arvoista. Olen ajatellut, että älykkäät ihmiset puhuvat niistä jo tarpeeksi. Että vastavoima avoimelle rasismille ja väkivaltaiselle nationalismille on riittävän vahva.

Kuluneen viikon retoriseen alhoon saakka ajattelin myös, että ei pitäisi haukkua ja pilkata rasisteja, vaan hakea rakentavampaa lähestymistapaa, dialogin mahdollisuuksia. Lopulta meillä prekariaatin suvakkihuorilla ja ulkomaalaisista syntipukin peloilleen löytävillä maahanmuuttokriitikoilla (lol) on yhteinen vihollinen: hallituspolitiikka, elinkeinoelämän lainalaisuudet ja niitä johdattava uusliberalistinen ideologia, joka kurjistaa, kiristää ja kurittaa ihmisiä ja halpuuttaa kaiken elämän. Nämä katupartioiden puolesta marssivat eivät vain syystä tai toisesta suostu näkemään todellista vastustajaa (ehkä siksi, että se on niin abstrakti, ja miten hyökätä abstraktioita vastaan). Eivät ymmärrä, että ei ne elämän edellytykset ole katoamassa, koska ulkomaalaiset. Sehän ei ole mikään suomalaiserityinen ongelma: elämän edellytykset ovat yleisesti ottaen katoamassa maapallolta – ongelma alkaa nyt vaan ulottua jo hyvinvoiviin keskuksiinkin. Kansainvaellukset ovat seuraus, ei syy.

Mutta joo, ei. En halua jakaa edes vastustajaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka pokkana kertovat, miten kotona opetettiin, että työ vapauttaa (ja sama saksaksi), tai huutavat kadulla ”uunit auki”. Keskitysleireissä ja ihmisten (tai muiden eläinten) joukkotuhonnassa ei ole mitään hienoa, tavoiteltavaa ulottuvuutta. Niihin ihailulla viittaaminen antaa ihmisestä ainoastaan täysin sivistymättömän ja paatuneen, myötätunnottoman kuvan.

Kai sitten on mahdollista päästä suomalaisesta peruskoulusta läpi saamatta järjellistä käsitystä vaikkapa nyt holokaustista. Omatoiminen opiskelu on toki mahdollista, jos natsismi erityisesti kiinnostaa. Auschwitzistakin on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, että jos se on siellä oman ajattelun ytimessä, niin lukemaan vaan.

Ymmärrän kyllä, että jos tietotaso ei ole kovin korkea, keskitysleirijutut voivat tuntua hauskoilta (en oikeasti ymmärrä). Oudot vihamieliset asenteet alkavat kuitenkin tunkea läpi jo virallisesta koneistostakin, jossa on myös kouluja käyneitä ihmisiä. Poliitikot ovat jo pitkään sanoneet ihan mitä paskaa huvittaa. Poliisin taholta lipsahtaneet puheet ja ennen kaikkea käsittämättömät teot (klovnien pidättäminen etc) pistävät miettimään, ollaanko menossa tilanteeseen, jossa Hannah Arendtin määritelmän mukaisesti epänormaalit asiat alkavat tuntua normaaleilta.

Ihmiset syrjäytyy, poliitikot on turmeltuneita idiootteja ja ehkä osa kytistä oikeasti on natsipaskoja. Siinä ei ole mitään uutta. Mutta mitä helvettiä, taide?!

Kävin juuri Kaupunginteatterilla Kari Hotakaisen Luonnon lain näyttämösovitusta katsomassa. Oikein mallikas ja hyvin tehty esitys, hyvännäköinen, -kuuloinen ja hienoa näyttelijäntyötä. Teos sijoittui sairaalaan, jossa pienipalkkaiset hoitajat tekevät kiireessä hyvää työtä. Verovaroilla kustannetaan veronkiertäjänkin kuntoutus, ja Suomi on hieno maa, paitsi että leikkaajat haluavat pilata kaiken. Okei. Mukana on kolmekymppinen maailmanparantajavegaaninainen, joka sivumennen sanoen on syypää isänsä onnettomuuteen pyytäessään häntä puhelimitse tuomaan kaurakermaa (isä hermostuu ja ajaa kolarin) ja aiheuttaa välillisesti myös isoäitinsä kuoleman ostamalla omaishoitajavaarille lipun teatteriin. Siinä välissä hahmo käy laukomassa kommentteja, joita voisi odottaa 15-vuotiaalta, (ja syömässä haloo epävegaanisia kettukarkkeja). Muut hahmot onnistutaan näyttämään useammasta kulmasta, ja juntti, pahantahtoinen veropetkuttaja ei ole mitään muuta kuin samaistuttava symppis. Ehkä tämä nuori naishahmo on nyt pyrkimys testata minun suvaitsevaisuuttani käytännössä. Ja joissain tilanteissa varmasti voinkin hyväksyä yliolkaisesti kirjoitetut henkilöhahmot (en oikeasti voi). Luonnon laissa oli silti muutakin tökeröä. Jokseenkin puun takaa tuli kohtaus, jossa alettiin meuhkata suvaitsevaisuudesta. Jotenkin lopputulema tuntui olevan, että suvaitsevaisuutta painottavat ihmiset ovat tekopyhiä, lapsellisia ja todellisuudesta vieraantuneita. Ehkä olin herkistynyt tälle tulkinnalle luettuani aiemmin (edellä linkatun) Hotakaisen vihapuhekolumnin (jonka sanoma jäi minulle niin ikään epäselväksi).

Päähenkilö on jännä konsepti. Luonnon lain verohuijari-isässä oli hieman yritystä epämiellyttäväksi henkilöhahmoksi, mutta jotta henkilö voisi oikeasti olla epämiellyttävä, katsoja pitäisi etäännyttää hänestä. Sveholmin hahmossa ei ollut mitään etäännyttävää, varsinkin kun hän teki roolin niin ihastuttavasti. Kaikki, mitä hän sanoi tai teki, tuntui hyväksyttävältä. Eritoten kun vastapoolina oli ärsyttävyydellään ja ulkokohtaisuudellaan etäännytetty ituhippitytär. Niin ja tummaihoisiakin voi rauhassa kutsua n-sanalla, kun ei se kerran tummaa vastanäyttelijää tai ainakaan hänen roolihahmoaan haittaa (saati täysvalkoista yleisöä): kaikki muuhan on teeskentelevää poliittista korrektiutta hei.

Teoksen eetos ei tietenkään synny yhdestä sanasta. Olisin ehkä sivuuttanut mieltäni oudoksuttaneet kohdat ihan vaan sillä ajatuksella, että teatteri ei ole se konteksti, jossa osaisin odottaa moista aatemaailmaa. Eräs kollega oli kuitenkin varsin tuohtunut esityksen jälkeen, joten päättelin, etten ole hullu tai yliherkkä. Mitä enemmän ajattelen teosta, sitä pahemmin minusta alkaa tuntua siltä, että siihen oli sisällytetty iso lasti laskelmoitua populistista paskaa. Sanoma tuntui olevan: ”Jatkakaa vanhaan malliin, se on hyvä, koska niin on aina tehty, ei anneta minkään muuttua, ja jos joku yrittää jotain erikoista tai muuta kuin mihin on totuttu, niin se on väärässä ja tyhmä.”

Taiteen populistisuus on erityisen tuomittavaa. Taiteen ei kuulu antaa oikeutusta latteille ja laiskoille näkemyksille tai alhaisimmille ja itsekkäimmille mieltymyksille. Taiteen tehtävä on haastaa mielikuvitus ja sitä mukaa myötätunto. Miksi? No ihan siksi, että taide on harvoja välineitä, joilla se onnistuu. Vallitsevia valtarakenteita pönkittäviä taideteoksia eivät tarvitse muut kuin diktaattorit.

Rasismi on aate. Se on luotu perustelemaan tietyn ihmisryhmän paremmuus toisiin verrattuna ja oikeuttamaan vähemmän ihmisiksi määriteltyjen hyväksikäyttö tai hävittäminen. Tämä aate ei kaipaa yhtään lisäpönkitystä, varsinkaan ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin.

Rotuopin nimissä natsit, nuo omalle kansalle sosialismia ajaneet työteliäät veikot, pakkosteriloivat ja teloittivat myös ihan perussaksalaisia. ”Eutanasia” suoritettiin esim. kokoamalla heikompaa ainesta tarkoitusta varten suunnitellun kuorma-auton kyytiin ja johtamalla konttiin pakokaasua. Kun uunit aukeaa, ei ole varmuutta siitä, kuka sinne tuupataan.

Edit. Luonnon lain nimi korjattu.