Kimmo Ohtonen on ottanut nettisivujani komistavan valokuvan ahmasta. Tutustuin Kimmoon Ajankohtaisen kakkosen susi-illassa vuonna 2013. Muistelin tätä ”keskustelutilaisuutta” katsellessani tämän viikon paljon puhuttanutta A2:ta. Ilmeisesti ohjelman konseptiin kuuluvat huolestuneet perheenäidit, jonkinlainen asiantuntijameriitti kai sitten sekin. Ehkä jonain päivänä pääsen itsekin tällä mandaatilla kertomaan mielipiteitäni, olen kuitenkin huolissani aika monista asioista. Esim. globaalista kapitalismista ja siitä, miten lyhytnäköinen voitontavoittelu tuhoaa maapallon ennen kuin lapseni saavuttaa täysi-ikäisyyden. Terveisiä vaan Tohloppiin.

Kimmo kutsui minut Kuhmoon, Boreal Wildlife Centreen, katsomaan petoja saman vuoden syksyllä. Ekana yönä tarkastelin piilokojusta ahmaäitiä ja lastaan, jotka vilistivät pitkin kallionrinnettä haeskellen kivikkoon viskottua koiran kuivamuonaa. Karhujakin oli. Otsoja voimakkaammin mieleeni jäi emakon ruumis, joka oli tuotu kojun luo haaskaksi houkuttelemaan metsäneläimiä. Emakko oli paikalliselta sikatilalta, suorittanut loppuun palveluksensa ihmisen alaisuudessa. Paluumatkalla näimme uskomattoman kauniin metsäpeuran, joka juoksi hetken auton rinnalla.

Olin toisella kuulla raskaana kun kävimme Viiksimossa. Matkaa ennen olin voinut erittäin pahoin. Kuhmossa meitä kestitsi kuitenkin niin ihana kokki, että ruokahaluni palautui täydellisesti. Isäntämme Kari Kemppaisen tarinoinnit ruokapöydässä jäivät myös mieleen. Kaikin puolin hieno retki (kiitos Yle).

Kirjoitin korvessa pienen tekstin, Metsätarinan, jonka Yle julkaisi käydessäni Puoli seitsemässä vieraana joskus (milloin? Muistan vain, että lapseni huusi lämpiössä). (Satunnaisissa paikoissa julkaistuja kirjoituksiani on muuten sivuillani Tekstit-osiossa, jos kiinnostaa.)

Tässä vielä Kimmon hieno kuva kokonaisena. Katsokaa ahman askellusta, sillä on lumikengät!