Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla palattiin pienen joulurauhan jälkeen uutisoimaan kulttuurimaailman raiskaajista. On totta, että ihmisten rikollinen perseestä oleminen on tärkeää ja julkisuuden ansaitsevaa tietoa silloinkin kun se ei yllätä ketään, ja me kaikki haluamme puhkoa alan mätäpaiseet, vaikka se sitten tarkoittaisi ja luultavasti tarkoittaakin sitä, että meidän on opeteltava uimaan visvassa jollemme mieli hukkua. Katkerien Kirjailijoiden liitto ehdottaakin, että Helsingin Sanomat perustaa aivan oman osastonsa seksuaalirikollisille ja hyväksikäyttäjille. Kotimaa, Ulkomaat, Politiikka, Talous, Kulttuuri, Tiede, Urheilu, Sunnuntai, Elämä, Kuolema, Raiskaajat, johon voi nipistää tilaa vaikkapa HS Visiosta, koska suuri osa niistä jutuista ei vaan oikeasti ole järkeviä. Se on hyvä. Vapautuvan palstatilan voi täyttää esim. kirjallisuusanalyyseillä. Joillain muilla kuin koulukiusaaja mulkku presidenttiehdokas Stubbin lukioesitelmillä Puhdistuksesta (2008). JOS toimituksessa ajatellaan, etteivät kirjallisuusanalyysit tuota riittävästi klikkauksia, niin kannattaa ehkä lukea joku kirja, jotta huomaa, millaista vinksahtanutta paskaa kirjailijat tekstinkäsittelyohjelmillaan pyörittelevät. Kyllä tulee hyviä klikkiotsikoita sellaisesta.
“Sori siitä.”