Laura Gustafsson

Koska Katkerien kirjailijoiden liitto on lyhyessä ajassa multiploinut jäsenmääränsä ja saanut lukuisia alajaostoja, katson mielekkääksi ottaa kantaa e-lainauskorvausesityksen läpimenoon eduskunnassa. Muistamme, että Näyttelijäliitto pääsi jostain helvetin syystä lisäämään esitykseen ajatuksen siitä, että äänikirjan lukija saisi vastaisuudessa kuunnelluista kirjoista tekijänoikeuskorvausta siinä missä (katkera) kirjailijakin.

Virallinen kannanotto on kuten esitetään seuraavassa:

Kulttuuriministeri: Fuck you.

Näyttelijäliiton puhis: Fuck you.

Kok, PS, RKP, KD: Fuck you, fuck you, fuck you, fuck you.

Näyttelijät ja äänikirjojen lukijat: You’re cool.

E-lainauskorvausesityksen takia ei missään nimessä kannata nousta barrikadeille. Lapuan liikkeen johtama hallitus tehtailee jatkuvasti paljon julmempia ja epäinhimillisempiä hyvinvointivaltion heikennyksiä – choose your battle. Lisäksi äänikirjoista saatavat korvaukset ovat niin mitättömiä, ettei moisten pennosten vuoksi kannata alkaa kinata. Mutta ihan periaatteen vuoksi on tehtävä selväksi, että äänikirjan lukija ei ole tekijä. Ja se ken sellaista väittää, joutukoon katumaan.

Katkerien kirjailijoiden liitto suosittelee jäsenilleen kahta toimintamallia. Helpoin on yksinkertaisesti kieltää kirjan tekeminen äänikirjaksi. Katkerasta kirjailijasta toki tuntuu kivalta mitä enemmän hänen kirjojaan kulutetaan. Sanavalinta on tahallinen, sillä äänikirjoja todellakin kulutetaan. Oletteko lukeneet arvioita, joita on tehty äänikirjan perusteella? Ihmiset eivät keskity kuuntelemiseen samalla tavalla kuin lukemiseen. 90 prosenttia äänikirjojen soittoajasta käytetään tiskaamiseen, netittämiseen ja nukkumiseen. Koska ihmiset vittu multitaskaa, jos niillä on siihen pieninkin tilaisuus! Äänikirja on kirjailijalle kaikin puolin nöyryyttävä konsepti, oma hieno teos muutetaan satukasetiksi, jonka joku pikakelaa läpi ja sanoo sitten lukeneensa kirjan. Ei ole lukenut.

Näkövammaisten kulttuuripalveluna äänikirjat ovat tietenkin eri juttu. Ongelmaa ei ollut niin kauan kuin Celia pyöritti valtaosaa äänikirjahommasta. Kaupallisten toimijoiden mukaantulo luonnollisesti on lisännyt valikoimaa, joka nyt on tarjolla myös näkövammaisille. Siinä on vaan yksi ongelma ja se on kaupallinen toimija itse. Kaikesta tulee paskaa, kun joku alkaa tehdä voittoa. Se on luonnonlaki.

Liitollamme on toinenkin, kenties rakentavampi vaihtoehto yhteistyöhaluisemmille ja -kykyisemmille jäsenille. Heikki Määttänen kuoli 2002. Jos hän luki kirjasi, onneksi olkoon (kivat sulle Tolkien). Mutta koska hän ei tule lukemaan uusia kirjojasi, voit aivan hyvin tehdä sen itse. Näyttelijä on saanut vuosien koulutuksen äänensä käyttämiseen. Se tarkoittaa sitä, että hän pystyy lukemaan kirjan miellyttävällä äänellä ja hyvällä tekniikalla. Mutta miten ikinä hän sen lukeekaan, hänen tulkintansa tulee kirjan (eli sinun) ja lukijan väliin. Äänikirjan lukeminen itse on tulkinnan hallitsemista ja vahvistamista ja aivan normaalia kontrollihakuisuutta.

Äänen käyttämistä voi opetella ja se on sitä paitsi hyvin tyydyttävää. Pane kustantajasi maksamaan sinulle puhevalmentaja. Parhaassa tapauksessa löydät opettajan, joka johdattaa sinut oman äänesi luo kaikilla mahdollisilla tavoilla. Äänenkäyttäminen on varsinkin meidän kulttuurissa kytköksissä häpeään (tai ei-häpeään), jota onkin jo KatKi:n luentosarjassa käsitelty. Ääntään harjoittaessa pääsee tutkimaan myös omaa psyykeään. Se on hyödyllistä jokaiselle, varsinkin jokaiselle kirjailijalle.

Sitä paitsi, vain sinä itse voit tuoda äänikirjaan juuri sen oikean vittumaisen sävyn ja painotuksen.